 |
| Suomen triathlonliiton peesikieltosäännöt. Lue ja sisäistä. |
Pyöräily on ollut minulle vahvin laji triathlonissa ja pyöräilykunnon eteen on monen muun harrastajan tavoin tullut vietettyä tuntia tunnin perään trainerilla. Triathlonissa pyöräosuus on mulle ollut aina lähtökohta muulle suoritukselle. En juurikaan säästele pyöräosuudella ja joskus on tullut pyöräiltyä juoksujalatkin ihan loppuun. Pyöräily on kisassa kestoltaan pisin osuus ja hyvällä suorituksella on iso merkitys lopputuloksen kannalta. Mutta valitettavasti kisoissa, joissa on määritelty peesikielto, pyöräily on myös se osa suoritusta, jossa on tosi helppo huijata. Ja sekös syö miestä, kun vahvimmassa lajissa tullaan epärehellisin keinoin rinnalle.
Lauantain kisassa kiehuin kyllä aivan totaalisesti kun näin niin röyhkeää peesaamista. Ja vaikka itse olenkin näillä tuloksillani vielä ihan tavallinen tallaaja enkä taistele sijoituksista, niin jälkipeleissä kuuluneet vihjailut siitä, että jopa SM-mitaleita olisi saavutettu vääryydellä, ovat minusta todella huolestuttavia!
Oma pyöräilyosuuteni lähti yhtään reisiä säälimättä likkeelle, sillä pyöräilyn ja juoksun tasoon verrattuna heikon uinnin vuoksi edessäni on aina paljon ohitettavia pyöräilijöitä. Ensimmäisen puolikkaan aikana selkiä oli otettu kiinni iso liuta. Tässä vaiheessa en paljon nähnyt sääntörikkomuksia tai ainakaan kiinnittänyt niihin huomiota, koska olin keskittynyt vaan suhahtamaan ohi näistä porukoista. Samaan suuntaan oli menossa myös muutamia samaa tai kovempaa vauhtia eteneviä pyöräilijöitä, joiden kanssa sijoitukset välillä vaihtuivat ohitellessamme myös toisiamme. Reilut välimatkat säilyivät mielestäni hyvin. Välillä joku ohitti minut ja loittoni, välillä taas joku hidasti ja oli tehtävä ohitus oman vauhdin säilyttämiseksi. Välillä jotkut jopa katosivat horisonttiin.
Puolivälin jälkeen jalat olivat vielä hyvät ja ajelin tasaista vauhtia yksinäni, avoin tie edessäni. Noin 60 kilometrin kohdalla kuulin levykiekon hurinan kun joku ajoi rinnalle ja ohi eteeni. Aloin jättäytymään kauemmas ja seuraava rinnalla oleva kuski täyttikin heti muodostuneen välin. Tämä toistui ja toistui ja toistui. Vilkaisin sivulle ja huomasin ohituskaistalla olevan noin kymmenen henkilön jonon, joista kaikki ajoivat toistensa takarenkaissa kiinni. Tässä vaiheessa päässä alkoi keittää ja huusin, että mikä *tun peesijuna toi oikein on. Vastauksena tuli vaan, että kyseessä on ohitus. Mutta ei kukaan ohitellut toisiaan, vaan jättäytyessäni taaksepäin jokainen otti vuorollaan paikan eteeni, jääden edellä ajavan peesiin. Kyllä ohituksenkin aikana tulee säilyttää välimatka edelliseen ohittajaan ja ei ryhmän keskelle saa siirtyä! Ryhmästä painellaan ohi kunnes edessä on yli 10 m vapaata baanaa! Huusin vielä, että menkää reilusti ohi älkääkä jääkö siihen peesailemaan, mutta kuuroille korville kaikui. Tämän peesiporukan loppupää olikin sitten joku parijonoa muistuttavaa rypäs, kun porukka yritti roikkua mukana kovemmassa menossa. Siinä vaiheessa kun joku ajoi vaan jatkuvasti kyljessäni ohittamatta, ajattelin, että tällaisessa porukassa ei rangaistuksetta selviä kukaan, jos tuomarit saapuvat prätkällä paikalle. Kun olin jättäytynyt porukan taakse, tempaisin kiukkuisena porukasta ohi. Huomasin, etteivät välit olleet pätkääkään kasvaneet, joten avasin vielä sanaisen arkkuni ja vuodatin heille pari valittua sanaa kirosanojen säestyksellä. Porukassa oli valitettavasti myös minulle triathlon-piireistä tuttuja naamoja. Terveisiä kaikille, minä olin se numero 417.
Nopeuden noustessa porukan edestä tarttuikin matkaan muutamia pyöriä. Näiden henkilöiden kanssa saimme ajettua ihan sääntöjen mukaista ja suht siistiä ajoa, vaikka vieläkin mukana oli joku kuski, joka häpeilemättä ajoi kärkikuskin takarenkaassa kiinni ja siirtyi aina peesistä toiseen jos kärkipaikka vaihtui. Jossain vaiheessa huusin myös aivan takanani roikkuvalle ajajalle, että painu ** siitä peesaamasta! Viimeisen kääntöpaikan jälkeen ilmeisesti hidastin hieman geeliä ottaessani ja taas ohi menee kymmenien ajajien ryhmä, joka oli pallona kuin maantiekisojen peloton. Tälle ei voinut enää kuin nauraa, tällaista peesaamista en ole nähnyt sitten vuoden 2014 Joroisten kisojen. En lähtenyt tätä ryhmää enää haastamaan, vaan ajelin viimeiset kilometrit porukan takana (peesivälin päässä) vaihtopaikalle asti. Näytti olevan mukavan leppoisaa menoa pelotonissa, viimeiset jutustelivat ja rullailivat melkein vapaalla.
Kisat on isot ja pyöräilijöitä on reitillä paljon, joten on helppo ymmärtää, että joissain tilanteissa pyöräillessä peesiväli edellä ajavaan jää liian pieneksi. Tällaisia vahinkoja sattuu varmaan kaikille kisoissa ja olisin varmaan itsekin joistain tilanteista rangaistuksen ansainnut. Mutta näissä Joroisten kisoissa näkynyt järjestelmällinen huijaaminen on kyllä surkeaa katsottavaa. Lauantaina näin ohitustilanteessa selkeitä rikkeitä, mutta vieressä ajanut (!) tuomari hoiti ongelman tuijottamalla kilpailijoita niin kauan, että välit piteni ja ongelma "ratkesi". Tämän jälkeen moottoripyörä kaasutti pois. Veikkaan, ettei se tuomarin tuijotus ollut ihan riittävän pelottava peesaamisen kitkemiseksi. Kyllähän pienistäkin peesirikkeistä, vaikka olisivatkin vahinkoja, kuuluisi saada rangaistus. Kuinkahan paljon ja pitkään pitää peesisääntöjä rikkoa, jotta joku oikea rangaistus, edes stop-and-go, napsahtaisi? Niin hienoja kuin nämä Joroisten kisat muutoin ovatkin, niin tämä peesiongelman kuriinpano ontuu kyllä pahasti.
Puolivälin jälkeen jalat olivat vielä hyvät ja ajelin tasaista vauhtia yksinäni, avoin tie edessäni. Noin 60 kilometrin kohdalla kuulin levykiekon hurinan kun joku ajoi rinnalle ja ohi eteeni. Aloin jättäytymään kauemmas ja seuraava rinnalla oleva kuski täyttikin heti muodostuneen välin. Tämä toistui ja toistui ja toistui. Vilkaisin sivulle ja huomasin ohituskaistalla olevan noin kymmenen henkilön jonon, joista kaikki ajoivat toistensa takarenkaissa kiinni. Tässä vaiheessa päässä alkoi keittää ja huusin, että mikä *tun peesijuna toi oikein on. Vastauksena tuli vaan, että kyseessä on ohitus. Mutta ei kukaan ohitellut toisiaan, vaan jättäytyessäni taaksepäin jokainen otti vuorollaan paikan eteeni, jääden edellä ajavan peesiin. Kyllä ohituksenkin aikana tulee säilyttää välimatka edelliseen ohittajaan ja ei ryhmän keskelle saa siirtyä! Ryhmästä painellaan ohi kunnes edessä on yli 10 m vapaata baanaa! Huusin vielä, että menkää reilusti ohi älkääkä jääkö siihen peesailemaan, mutta kuuroille korville kaikui. Tämän peesiporukan loppupää olikin sitten joku parijonoa muistuttavaa rypäs, kun porukka yritti roikkua mukana kovemmassa menossa. Siinä vaiheessa kun joku ajoi vaan jatkuvasti kyljessäni ohittamatta, ajattelin, että tällaisessa porukassa ei rangaistuksetta selviä kukaan, jos tuomarit saapuvat prätkällä paikalle. Kun olin jättäytynyt porukan taakse, tempaisin kiukkuisena porukasta ohi. Huomasin, etteivät välit olleet pätkääkään kasvaneet, joten avasin vielä sanaisen arkkuni ja vuodatin heille pari valittua sanaa kirosanojen säestyksellä. Porukassa oli valitettavasti myös minulle triathlon-piireistä tuttuja naamoja. Terveisiä kaikille, minä olin se numero 417.
 |
| Sykkeet peesijunan ilmestyssä paikalle. Ensin piti rullailla ja jättäytyä kaikkien taakse, sitten kiehahti... |
Nopeuden noustessa porukan edestä tarttuikin matkaan muutamia pyöriä. Näiden henkilöiden kanssa saimme ajettua ihan sääntöjen mukaista ja suht siistiä ajoa, vaikka vieläkin mukana oli joku kuski, joka häpeilemättä ajoi kärkikuskin takarenkaassa kiinni ja siirtyi aina peesistä toiseen jos kärkipaikka vaihtui. Jossain vaiheessa huusin myös aivan takanani roikkuvalle ajajalle, että painu ** siitä peesaamasta! Viimeisen kääntöpaikan jälkeen ilmeisesti hidastin hieman geeliä ottaessani ja taas ohi menee kymmenien ajajien ryhmä, joka oli pallona kuin maantiekisojen peloton. Tälle ei voinut enää kuin nauraa, tällaista peesaamista en ole nähnyt sitten vuoden 2014 Joroisten kisojen. En lähtenyt tätä ryhmää enää haastamaan, vaan ajelin viimeiset kilometrit porukan takana (peesivälin päässä) vaihtopaikalle asti. Näytti olevan mukavan leppoisaa menoa pelotonissa, viimeiset jutustelivat ja rullailivat melkein vapaalla.
Kisat on isot ja pyöräilijöitä on reitillä paljon, joten on helppo ymmärtää, että joissain tilanteissa pyöräillessä peesiväli edellä ajavaan jää liian pieneksi. Tällaisia vahinkoja sattuu varmaan kaikille kisoissa ja olisin varmaan itsekin joistain tilanteista rangaistuksen ansainnut. Mutta näissä Joroisten kisoissa näkynyt järjestelmällinen huijaaminen on kyllä surkeaa katsottavaa. Lauantaina näin ohitustilanteessa selkeitä rikkeitä, mutta vieressä ajanut (!) tuomari hoiti ongelman tuijottamalla kilpailijoita niin kauan, että välit piteni ja ongelma "ratkesi". Tämän jälkeen moottoripyörä kaasutti pois. Veikkaan, ettei se tuomarin tuijotus ollut ihan riittävän pelottava peesaamisen kitkemiseksi. Kyllähän pienistäkin peesirikkeistä, vaikka olisivatkin vahinkoja, kuuluisi saada rangaistus. Kuinkahan paljon ja pitkään pitää peesisääntöjä rikkoa, jotta joku oikea rangaistus, edes stop-and-go, napsahtaisi? Niin hienoja kuin nämä Joroisten kisat muutoin ovatkin, niin tämä peesiongelman kuriinpano ontuu kyllä pahasti.
Jälkipeleissä olen huomannut joidenkin perustelevan peesaamistaan sillä, että edellä ajava nyt vaan sattui ajamaan juuri samaa vauhtia 20 cm päässä. Taakse ei voinut jättäytyä, koska silloin ajo olisi ollut liian hidasta peesipaikalla olevaan "omaan rytmiin", eikä ohikaan voinut mennä, koska silloin meno olisi liian kovaa. Peesipaikka oli siis oikeutettu! Jos kilpailija ei tässä tilanteessa tunnista omaa virhettään, ovat toiveet reilun kilpailun saamiseksi aika vähäiset. Kun joku on edessäsi, on tasan yksi sääntöjen mukainen vaihtoehto: jättäytyä 10 m päähän. Sitä lähemmäksi ei saa jäädä, eikä siitä saa lähteä ohitukseen, joten on laitettava reilusti ketjua löysälle. Jos sitten meno ei mielytä, on syytä laittaa reittä peliin ja ohittaa koko ryhmä tai jättäytyä vieläkin taaemmaksi, pois muusta ryhmästä.
Keinoiksi peesiongelman pienentämiseksi onkin ehdotettu myös lähtöjen jakamista eri päiville tai lähtöryhmien välien tuplaamista. Kaikissa ikäryhmien lähtöryhmissä kuitenkin on varmasti henkilöitä, joille takaa ohi tulevat nopeammat veturit tarjoavat keinon tavoitella ennätystä/maaliinpääsyä säännöistä välittämättä. Uskoisinkin sääntöjen opetuksen ja tuomaritoiminnan olevan tärkeimmät tekijät ongelman ratkaisemiseksi. Tarvitaan tuomarilinja, joka puuttuu rikkeisiin viivyttelemättä sekä tiukat tuomarit, joilla on kanttia noudattaa tätä linjaa. Ja peesisääntöjen kertaus kisainfossa ei ainakaan olisi pahitteeksi, koska kuinkahan moni yli tuhannesta osallistujasta on lukenut ja ymmärtänyt ne oikeat peesisäännöt?
Mutta eipä sillä, eivät nämä peesarit mun tuloksiin vaikuttaneet. Vähän jopa harmittaa ja hävettää, että tuli reagoitua niin voimakkaasti ja ehkä hieman epäurhelijamaisesti näissä tilanteissa. Tämä asia ja sen miettiminen on ollut kyllä pieni kasvun paikka itsellekin. Pitäisi kai keskittyä vaan siihen omaan suoritukseen ja antaa muiden huolehtia itsestään ja tuomareiden hoitaa tuomarointi. Mutta tällaista mielensäpahoittajaa tämä harmittaa silti.
Ettei tää olisi aivan pelkkää negailua, niin kiitos Finntriathlonin henkilökunnalle ja kaikille vapaaehtoisille hienon tapahtuman tekemisestä ja onnea kaikille rehellisin keinoin suorituksensa tehneille! Ja onnea peesaajillekin "ennätyksien" tekemisestä. Ensi vuonna nähdään! Ja ensi vuonna oon toivottavasti siinä kunnossa, etteivät peesijunat aja mua kiinni.
Mutta eipä sillä, eivät nämä peesarit mun tuloksiin vaikuttaneet. Vähän jopa harmittaa ja hävettää, että tuli reagoitua niin voimakkaasti ja ehkä hieman epäurhelijamaisesti näissä tilanteissa. Tämä asia ja sen miettiminen on ollut kyllä pieni kasvun paikka itsellekin. Pitäisi kai keskittyä vaan siihen omaan suoritukseen ja antaa muiden huolehtia itsestään ja tuomareiden hoitaa tuomarointi. Mutta tällaista mielensäpahoittajaa tämä harmittaa silti.
Ettei tää olisi aivan pelkkää negailua, niin kiitos Finntriathlonin henkilökunnalle ja kaikille vapaaehtoisille hienon tapahtuman tekemisestä ja onnea kaikille rehellisin keinoin suorituksensa tehneille! Ja onnea peesaajillekin "ennätyksien" tekemisestä. Ensi vuonna nähdään! Ja ensi vuonna oon toivottavasti siinä kunnossa, etteivät peesijunat aja mua kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti