Voimarinteen Teräsmieskisa

Halusin Vantaa triathlonin jälkeen tehdä vielä toisen lyhyen kisan ennen kesän pitkiä kisoja, joten ilmoittauduin Team226:n Sastamalassa järjestämien Voimarinteen Teräsmieskisojen olympiamatkalle. Sen jälkeen olisi vielä viikko aikaa tehdä kovaa treeniä ennen Joroisten kisaviikkoa. Voimarinteen teräsmieskisat on Kiskon kisan kaltainen hieman pienempi tapahtuma, mutta matkoja on kuitenkin tarjolla kahtena päivänä sprinttimatkasta puolimatkaan. Ainakin siellä oli sellainen pienen kisan rento fiilis, vaikka lähtijöitä perusmatkalle oli yli 150. Samaan aikaan tosin oli Finntriathlonin perusmatkan kisa Vierumäellä, ja siellä varmaan suurin osa kovista menijöistäkin oli.

Lapun sai rintaan 70 eurolla.

Valmistelut

No nyt lähti. Ajattelin kokeilla sitä paljon puhuttua kikkaa ilmaisten sekuntien säästämiseksi, ja ajelin kisaa edeltävänä iltana vielä jalkakarvat pois. Tämä on sitä asialleen omistautumista. Nyt mun jalat on sileät ja kiiltävät kuin milläkin huippumallilla, paitsi mun nilkat taitaa olla hieman sirommat.

Näkemiin karvajalat, well hello there säihkysääret!

Aamulla oli aikainen herätys. Kisoja edeltävinä iltoina ei kyllä ikinä tule mentyä riittävän ajoissa nukkumaan, vaan yöunet tuppaavat jäämään aina liian lyhyiksi. Aamupalaksi puuroa, leipää ja kaffia, minkä jälkeen pakkasin kamat vuokra-autoon ja lähdin ajelemaan kohti kisapitäjää. Nestetankkaus oli vissiin mennyt vähän yli, koska piti matkalla pari kertaa pysähtyä vessatauoille.

Kisapaikalla laitoin vaihtopaikan kuntoon ja lähdin ennen kisainfoa verryttelyjuoksulle. Reilun kilsan juoksu antoi osviittaa siitä, millaista meno tulisi olemaan: HIKISTÄ. Olin verryttelyn jälkeen kisainfossa jo aivan läpimärkä hiestä, ja märkkärin kiskominen päälle oli hiton vaikeaa. Kisaohjeiden kuuntelemisen jälkeen lähdin järvelle verraamaan uintia. Uintiverrassa muistelin tärkeimpiä tekniikkajuttuja ja tein muutamia kovavauhtisia vetoja, jotta pääsin vähän hengästymäänkin. Ainakin nyt oli lämmitelty, eikä lähdön ongelmat ainakaan tästä olisi kiinni.

Uinti 1500 m

Tässä kisassa oli mielestäni tärkeintä onnistua juuri uinnissa. Tarkoitus oli saada alusta alkaen rentoa omaa uintia hyvällä tekniikalla. Jos se onnistuisi, olisi vauhtikin hyvää. Uinti tehtäisiin kahtena kierroksena, kiertäen neljä poijua. Taisin lupailla aikaisemmin, että antaisin muiden mennä menojaan ja lähtisin vasta takariveistä liikkeelle. Katseltuani lähtöjoukkoa totesin, että enhän mä niin kaukaa takaa halua lähteä... Vasen, eli kierroksen sisempi laita näytti olevan aika väljä, joten tuuppasin sinne muiden rinnalle ja ajattelin tiputtautua siitä taaksepäin jos uinti ei lähde. Mutta lähtihän se. Vaikka joku välillä tulikin kylkeen tai ui jalkoihin, niin oma uinti pysyi hyvänä ja helppona. Tähän varmaan vaikutti  myös mukavan lämmin, 21-asteinen vesi. Ensimmäinen kierros 13:10! Olin tosi tyytyväinen lähtiessäni toiselle kierrokselle.

Toisella kierroksella uinti jatkui hyvänä, vaikka ensimmäisellä poijulla tulikin aikamoista kontaktia. Toiselle poijulle oli aika pitkä matka, ja päästessäni sen vierelle huomasin sen olevan väärä poiju! Mikä kardinaalimunaus! Suunta oli pysynyt kyllä hyvin suoraan poijua kohti, mutta ekan poijun tohinassa olin ottanut suunaksi väärän poijun... Oikea poiju oli noin sata metriä oikealle ja muu porukka uikin sieltä jo minua vastaan. Suhtauduin tähän yllättäen aika rauhallisesti. Harjoittelemaanhan tänne on tultu, joten otetaanpas nyt oikein reipas veto tuonne kakkospoijulle ja takaisin niin että heilahtaa! Kiersin poijut ja ja uin sitten vielä hyvää vauhtia uinnin maaliin. Toinen kierros meni lopulta aikaan 16:02. Olin tähänkin erittän tyytyväinen.

Uinnin loppuaika 31:21. Skippasin uinnin jälkeisen juomapisteen, mikä näin jälkiviisaana ei ollut ihan järkevää.

Pyörä 40 km

Ykkösvaihto sujuu hitaasti, tästä olisi varaa ottaa lähes minuutti pois. Hidastaako pyöräilykenkien pukeminen ja niillä juokseminen näin paljon? Toisaalta märkkärin riisuminenkin on hiiidasta. Vauhdissa pyörälle nouseminenkaan ei oikein sujunut, kun lahje takertui satulan takana oleviin pulloihin. Piti pysähtyä ja nousta uudestaan pyörän selkään rauhassa.

Vaihtopaikka kunnossa, vai onko sittenkään?

Pian pyöräilyn alussa tajusin toisen kardinaalimunauksen: niissä satulan takana olevissa pulloissa on vain urheilujuomajauhetta. Olin unohtanut täyttää ne vedellä! Tämä aiheuttikin vähän paniikkia: mitä tehdä? Kääntyä takaisin vai jatkaa 20 km kääntöpaikalle ja toivoa, ettei se tässä helteessä pilaisi koko kisaa tai jopa ensi viikon treenejä? Kääntöpaikalle mennessä olisi yli tunti urheiltu helteessä ilman juomaa. Päätin kuitenkin jatkaa ajamista, mutta ajatukset harhaili ja keskittyminen ajamiseen ei oikein onnistunut. Välillä halusin jatkaa kovalla vauhdilla normaalisti, välillä taas olin vakuuttunut siitä, että kannattaisi vähän himmailla kunnes saisin nestettä. Ilmeisesti pyörä kuitenkin kulki ihan hyvää vauhtia, koska keskari näyttää olleen reilut 35 km/h. Sivutuuli aiheutti vähän jännitystä aluksi, kun kovat tuulenpuuskat pyörään tarttuessaan horjutti tasapainoa pahasti. Tähän tottui kuitenkin onneksi aika pian. Reitillä oli mukavia isoja mäkiä ja tosi hyvä asvaltti!

Paahtava aurinko alkoi nopeasti tehdä tehtävänsä ja koko ensimmäisen puolikkaan ajan oli aivan järkyttävä jano. Kääntöpaikalla vihdoin pysähdyin täyttämään pullot vedellä ja pääsinkin melko nopeasti takaisin baanalle. Heti paljon nestettä vatsaan ja pian energiageeliä perään. Toivoin vain, että neste imeytyisi eikä jäisi vaan hölskymään mahaan. Paluumatka sujui samaa vauhtia, nyt ihanasta urheilujuomasta nauttien. Ilmeisesti keho ei nesteen puuteen aikana edes hikoillut, koska vasta viimeisen viiden kilometrin aikana otsalle alkoi muodostua hikikarpaloita. Vantaa triahlonin tapaan pyöräilyn aikana tuli otettua aika monta selkää kiinni, mutta ohittajia ei näkynyt. Heikkojen uintisuoritusten vuoksi lähden pyöräilyyn kaukaa takaa-ajoasemista.

Pyörän loppuaika 1:06:37.

Juoksu 10 km

Pyörä-juoksu-vaihto sujui suht hyvin, kun jätin sukat tällä kertaa pukematta. Voisi tästä näemmä kuitenkin vielä parikymmentä sekuntia säästää, ehkä ottamalla jalat pyöräilykengistä jo ennen pyörältä jalkautumista? Juoksuun lähteminen tuntui jopa helpolta, jalka oli kevyt ja selkäkin pystyssä heti alusta alkaen. Keli sen sijaan muuttui raskaammaksi ja lämpötila meni jo yli kolmenkymmenen. Juoksu tehtiin kahtena kierroksena, joiden ensimmäinen puolikas oli alamäkeen laskettelua ja loppukierros ylämäkeä. Reitti oli isoksi osaksi hiekkapohjaista reittiä ja kierroksen lopussa oli vielä reisien iloksi jyrkkä mäki tosi pehmeää pururataa. Lisäksi kierrosten puolivälissä juostiin junanradan ja metsän välissä tuulelta suojassa, missä oli KUUMA. Jokaisella huoltopisteellä otin aina mukilliset juomia ja kasteltuja vaahtomuovinpalasia pään viilentämiseksi. Nämä viilennyssienet tuntuu kuumassa kelissä juostessa joka kerta yhtä taivaalliselta, aivan käsittämättömän hyvältä! Päähän puristettu vesi tosin valui tietysti kenkiin, ja aika nopeasti alkoi taas Joroisiltakin tuttu märkien kenkien litinä. Märät kengät hiersivät akillesjänteisiin haavat, mutta eivät ne onneksi juostessa haitanneet. 

Ihmettelin juostessa, että aina sykemittaria vilkaistessa lukema oli 159, eikä se siitä noussut, vaikka rasitus tuntuikin kasvavan huomattavasti suuremmaksi. Kotona huomasin, että mittari olikin jäänyt jotenkin jumiin ja tallentanut samaa lukemaa koko juoksun ajan. Ei siis jäänyt kuin fiilispohjainen tieto siitä, millaisilla rasitustasolla mentiin. Juoksussa ei minusta menty ohi, sen sijaan taisin ottaa 5-10 selkää kiinni juostessakin. Jes, hyvin meni. Juoksun loppuaika 44:12.

Koko kisa tuli siis taivallettua ajassa 2:24:47, mikä on sään ja tehdyt virheet huomioon ottaen ajaksi ihan hyvä. Tällä suorituksella irtosi kisan 15. sija. Tulokset täällä.

Maalissa ja vieläpä ihan hyvävointisena. Tuntuu olevan vaikeuksia ottaa kehosta kaikki irti kun maalissa hymyilyttää.

Opit n kpl

Tee muistilistat varustekasseihin. Näin voit pakatessa tai kisaan valmistautuessa tarkistaa mitkä kaikki asiat piti muistaa hoitaa, eikä tällaisia hölmöjä huolimattomuusvirheitä pääsisi tapahtumaan. Hoida suunnistus uidessa itse, mutta seuraa myös mihin muut ovat uimassa. Anna itseluottamuksen kasvaa näin hyvän uinnin jälkeen. Jos tämäntasoista uintia nähdään myös Joroisilla parin viikon kuluttua, voisi viiden tunnin rajan odottaa alittuvan reippaasti.