Kunnon huiputus

Joroisten kisan jälkeen oli tarkoitus lepäillä vajaa viikko ja sen jälkeen päästä taas aloittelemaan tätä viimeistä, kuntohuippua viimeistelevää treenijaksoa. Kisan jälkeisenä keskiviikkona kävinkin jo uimassa pari kilometriä ja juoksemassa lyhyesti. Juostessa tunsin kuitenkin selvästi palautumisen olevan vielä aivan kesken, joten päätin jatkaa lepoa vielä viikonlopulle asti.

Seuraavalla viikolla oli tarkoitus myös päästä tekemään pitkiä uinteja, sillä tähän asti mun pisimmät uinnit ovat olleet vain vähän yli kahden kilometrin mittaisia. Torstaina tulikin uitua Kaitalammella kahden kierroksen, eli noin 4100 metrin lenkki. Uinti lähti rennosti kahden minuutin vauhdilla ja vauhti pysyikin tasaisena koko uinnin ajan. Näin pitkä uinti sujui yllättävän helposti, mutta mikäs siinä oli upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa läpsytellessä. Ainoa, mikä alkoi vaivaamaan oli toisella kierroksella ollut kova jano.

Pitkiä uinteja on tullut tehtyä myös meressä Seurasaarta kiertäen. Seurasaaren kierros on noin 3300-3500 metriä pitkä erittäin hieno lenkki, joka tarjoaa mukavan monipuoliset olosuhteet uinnille. Toisella puolella saarta on tarjolla helppoa uintia tyynessä vedessä, toisella puolella aallot keinuttaa kovemmin, ja saaren eteläkärkeä kiertäessä aallokko voi olla kovaakin. Ensimmäisellä kerralla kiersin saaren myötäpäivään, eli aluksi uitiin helppo tyyni osuus, sen jälkeen kova vasta-aallokko otti kunnolla luulot pois ja loppu tultiin tosi väsyneenä sivu-/myötäaallokossa. Rankkaa oli, mutta tosi siistiä! Seuraavalla kerralla kiersin saaren vastapäivään, mikä oli kyllä helpompi suunta tuulen puhaltaessa lounaasta. Toivottavasti täällä tulee uitua jatkossa enemmänkin. Suosittelen kokeilemaan!

Seurasaaren kierros. Paljon lähempänäkin rantaa voisi uida, mutta jotenkin ajauduin aina kauas rannasta.

Pyörätreenien ohjelma on ollut aika yksinkertainen: pitkiä intervalleja FTP-tason alapuolella aerobisen kapasiteetin kasvattamiseksi. Nämä treenit ovat tosin välillä käyneet vähän liiankin rankoiksi ja silloin olen käynyt välissä juoksemassa ja palannut sitten takaisin pyörän päälle. Muutenkin pyöräilyn yhteyteen olen liittänyt aina juoksua, jotta keho tottuu pyörä-juoksu-vaihtoon. Tästä on ollut erittäin paljon hyötyä, ja nykyään raskaankaan pyöräilyn rasitukset ei juuri juoksutekniikkaa häiritse. Jes!

Viime sunnuntaina tein taas pitkän yhdistelmätreenin, jossa testailin kisavauhteja ja energian tankkausta. Aluksi kävin uimassa kolmisen kilometriä Kaitalammella, minkä jälkeen ajoin auton tukikohdaksi Lahnuksen Shellin pihaan ja lähdin siitä pyörällä kiertämään noin 35 km lenkkiä. Tein neljä tunnin lenkkiä, joten pääsin kätevästi tunnin välein vaihtamaan pullot täysiin huoltopaikalla. Treenin aikana tuli myös ajettua näiden seutujen parhaimmat nousut, eli joka kierroksella Velskolan mäet ja viimeisellä vähän lyhyemmällä kierroksella Rinnekodinkin nousu. Yhteensä pyöräilyä tuli reilut 140 km. Lopuksi juoksin vielä noin 11 km kotoa takaisin Lahnukseen hakemaan auton pois. Erittäin onnistunut treeni. Nyt vaan on alkanut ihmetyttämään, että mihin ihmeeseen mä saan kaikki ne pyöräilyn aikana tarvittavat geelit laitettua kisassa?!

Olin muuten saanut lahjakortin Helsingin Urheilulääkäriaseman kuntotestiin, jossa mitattiin kehon laktaattivasteet verestä ja hengityskaasuista polkupyöräergometrilla poljetussa rasitustestissä. En ollut päässyt testiin aikaisemmin kesällä, joten testi jäi tähän treenijakson keskelle. Mutta ajattelin sen olevan tässä vaiheessa kuitenkin hyvä benchmark nykyisestä suorituskyvystä ja antavan tarpeellista tietoa tulevaan kisaan ja varsinkin seuraavaan harjoituskauteen.

Testiselfie. Pian saadaan arvoja ja numeroita ja graafeja ja ja muuta kivaa dataa.

Testituloksissa näkyy analyysin mukaan (yllätys, yllätys) kehon ylikuormitusta ja maksimaalinen suorituskyky jäi testissä "aavistuksen odotettua tasoa matalammalle". Uupuminen tuli testissä yllättävän nopeasti ja maksimisykkeetkin jäi kuusi pykälää omalla trainerilla saavutetuista lukemista. Tulokset oli kuitenkin ihan hyvät ja ainakin pyörän pitäisi liikahtaa kivasti näidenkin lukujen perusteella. Olin myös arvioinut omien aerobisen ja anaerobisen kynnysten sykkeet parin pykälän tarkuudella kohdalleen.

Analyysin mukaan harjoitusta on tullut hyvässä suhteessa jokaiselle sykealueelle, eikä suuria muutoksia harjoitteluun ole tarpeen tehdä. Tämä oli mukava kuulla, sillä harjoitteluni on ollut lähinnä fiilispohjaista ja maallikon asiantuntemuksella olen poiminut muiden harjoitusohjelmista minulle sopivilta tuntuvia harjoituksia... Ja kehittymispotentiaaliakin on kuulemma vielä paljon, mikä oli myös kiva kuulla tulevia kausia ajatellen! Nyt pitäisi vaan miettiä saanko jatkossa itse tuota potentiaalia esiin vai pitäisikö tässä oikeasti harkita jotain harjoitusohjelmaa tai valmentajaa.

Viikoilla 31 ja 32 harjoittelua kertyi nettona 8 + 14,5 h. Aikaisemmin olin ajatellut tekeväni tähän vielä kolmannenkin kovan viikon, mutta päädyin nyt jättämään kisaa ennen kahden viikon keventelyjakson, jotta keho ehtii varmasti palautua rasituksestaan. Eli nyt on oikeastaan kaikki työt tehty ja ohjelmassa on enää kevyempää treeniä ja kisan jännittämistä. Pian mennään!

Ja vaikka se ensimmäinenkin täyden matkan kisa on vielä suorittamatta, niin johan tässä on mietitty ensi kautta! Lisää pitkiä IM-kisoja ja kovempia tavoitteita? Ehkäpä vielä joku vaativampi paikka, kuten Nizza tai Lanzarote? Mutta viisainta lienee nyt odottaa vielä nämä pari viikkoa, niin koen miltä se täyden matkan triathlon oikeasti tuntuu.

Voihan olla, että vihaan koko touhua. ;)


BTW, tsekkaa Rautamies 2015 myös Facebookissa!