English summary: All went to the button!
Valmistautuminen
Edellisviikon tehotreenien jälkeen oli tarkoitus ottaa tämä viikko kevennellen ja tehdä kevyempiä harjoituksia joka lajissa. Taisin kevennellä vähän liikaakin, sillä ei tullut tehtyä kuin pari lyhyttä treeniä. Keskiviikkona kävin Kuusijärvellä uimassa kierroksen ja tekemässä lyhyitä kovavauhtisia vetoja, yhteensä noin 1000 m. Tähän päälle juoksin kierroksen Vantaa triathlonin perusmatkan reittiä, noin 5 km. Torstai-iltana treeni-into latistui sateen vuoksi, mutta pakotin itseni vielä illalla Kaitalammelle uimaan toisen poijun ympäri, eli reilun kilometrin. Pyörää ei tullut siis poljettua, paitsi kauppaan kerran. Silloinkin pyörän korissa oli lähinnä grillimakkaraa ja olutta... Energiavarastojen täydentämiseksi keskiviikosta lähtien ruokavalioon tuli lisättyä reilusti hiilareita, eli maltodekstriinia ja pastaa.
Ajelin tapahtumapaikoille perjantaina ja kävin päivällä tekemässä rekisteröitymisen sekä kuuntelemassa kisainfon. Koska pyörät sai viedä vaihtoalueelle vasta klo 20 alkaen, suuntasin ensin Leppävirralle kylpylähotelli Vesileppikseen. Viime vuonna maksoin yksin muutaman tunnin yöunista ja aamupalasta yli 110 € samaisessa hotellissa, joten tänä vuonna oli tarkoitus ottaa hotelliyöstä enemmän irti ja päästä kokeilemaan vähän kylpylääkin. Puolen tunnin lilluttelu hierontasuihkuissa ja porealtaassa alkoi tosin jo tympimään, joten lähdin pakkaamaan kamoja valmiiksi vaihtopusseihin.
Varusteet olisi voinut viedä vaihtopaikoille vielä aamullakin, mutta ajattelin minimoida aamun stressin määrää ja lähdin viemään pyörää ja T2-pussia paikoilleen jo illalla. Juoksupussin sisältö oli lenkkarit, sukat, lippis, aurinkolasit ja geelit, mutta silti piti uudestaan ja uudestaan käydä mielessään läpi se vaihtotilanne ja varmistaa, ettei mitää puutu. Ne vaihtopussien tarkistuslistatkin kun on vielä tekemättä. Noin parinkymmenen tarkistuksen jälkeen uskalsin jättää juoksupussin paikalleen.
Pyörällä tein vielä noin 8 km tarkistuslenkin ennen sen viemistä vaihtoalueelle. Hyvin toimii ja hyvin kulkee. Olin kotona viritellyt aerotankojen väliin pullotelineen, jotta juominen onnistuu helpommin aeroasennossakin, eikä juomapulloa tarvitsisi kurkotella satulan takaa. Tästä ominaisuudesta voisi kaupassa maksaa yli 100 €, mutta mulle se maksoi pari nippusidettä. Pihi mikä pihi.
Tunnelma T1-alueella kisaa edeltävänä iltana auringon laskiessa on kyllä erittäin siisti. Jännitys on todella kova ja energiatasot korkealla, eikä millään malttaisi odottaa aamua ja kisan alkua. Ja koko ajan tapaa tuttuja, joiden kanssa käydään kisafiilikset ja muut kuulumiset läpi. Täältä ei tekisi mieli lähteä pois, vaikka syömään ja nukkumaan pitäisi päästä. Illallisen jälkeen sain nukuttua vielä seitsemisen tuntia.
Aamulla ajelimme kisakeskukselle ja sieltä bussikuljetuksella uintipaikalle. Vielä viimeiset säädöt pyörään, eli täytetyt juomapullot pyörään paikalleen ja renkaiden pumppaus. Renkaiden täyttämisen unohtaminen on mulle yksi suurimmista peloista. Viime vuonna näin painajaisia siitä, että juoksen uinnin jälkeen pyörän luo ja huomaan renkaiden olevan vielä tyhjät. Varmistukseksi tein tänä vuonna uimalakkiin muistilapun, jossa luki tärkeimmät asiat: PULLOT RENKAAT. Oon aika kova stressaamaan tällaisista asioista.
Ennen lähtöä olin jo aivan täpinöissäni ja harhailin hermostuneesti ympäriinsä vaihtoalueella.
Varusteet olisi voinut viedä vaihtopaikoille vielä aamullakin, mutta ajattelin minimoida aamun stressin määrää ja lähdin viemään pyörää ja T2-pussia paikoilleen jo illalla. Juoksupussin sisältö oli lenkkarit, sukat, lippis, aurinkolasit ja geelit, mutta silti piti uudestaan ja uudestaan käydä mielessään läpi se vaihtotilanne ja varmistaa, ettei mitää puutu. Ne vaihtopussien tarkistuslistatkin kun on vielä tekemättä. Noin parinkymmenen tarkistuksen jälkeen uskalsin jättää juoksupussin paikalleen.
Pyörällä tein vielä noin 8 km tarkistuslenkin ennen sen viemistä vaihtoalueelle. Hyvin toimii ja hyvin kulkee. Olin kotona viritellyt aerotankojen väliin pullotelineen, jotta juominen onnistuu helpommin aeroasennossakin, eikä juomapulloa tarvitsisi kurkotella satulan takaa. Tästä ominaisuudesta voisi kaupassa maksaa yli 100 €, mutta mulle se maksoi pari nippusidettä. Pihi mikä pihi.
 |
| Valvatuksen seesteinen järvimaisema antaa tilaisuuden hiljentymis- ja mietiskelyhetkelle vielä kisaa edeltävänä iltana. |
Tunnelma T1-alueella kisaa edeltävänä iltana auringon laskiessa on kyllä erittäin siisti. Jännitys on todella kova ja energiatasot korkealla, eikä millään malttaisi odottaa aamua ja kisan alkua. Ja koko ajan tapaa tuttuja, joiden kanssa käydään kisafiilikset ja muut kuulumiset läpi. Täältä ei tekisi mieli lähteä pois, vaikka syömään ja nukkumaan pitäisi päästä. Illallisen jälkeen sain nukuttua vielä seitsemisen tuntia.
Aamulla ajelimme kisakeskukselle ja sieltä bussikuljetuksella uintipaikalle. Vielä viimeiset säädöt pyörään, eli täytetyt juomapullot pyörään paikalleen ja renkaiden pumppaus. Renkaiden täyttämisen unohtaminen on mulle yksi suurimmista peloista. Viime vuonna näin painajaisia siitä, että juoksen uinnin jälkeen pyörän luo ja huomaan renkaiden olevan vielä tyhjät. Varmistukseksi tein tänä vuonna uimalakkiin muistilapun, jossa luki tärkeimmät asiat: PULLOT RENKAAT. Oon aika kova stressaamaan tällaisista asioista.
Ennen lähtöä olin jo aivan täpinöissäni ja harhailin hermostuneesti ympäriinsä vaihtoalueella.
Uinti 1900 m
Joroisten uintireitti on Valvatusjärvessä yhtenä timantinmuotoisena kierroksena kiertäen pari saarta. Lähtöalue on aika kapea, eikä lähtöpaikkaan paljoa pysty vaikuttamaan. Seuratessani paria aikaisempaa lähtöä huomasin ison osan uimareista lähtevän kiertämään turhan paljon vasemmalle, joten päätin uida taas porukan sisäreunalla ja sijoittuduin oikeaan reunaan. Näin pystyisin uimaan suorinta reittiä poijua kohti, enkä ajautuisi liikaa sivuun muun porukan mukana. Tämä olikin hyvä päätös, enkä harhautunut reitiltä koko matkan aikana.
Viime vuonna monelle kilpailijalle aiheutti hankaluuksia se, että sekä poijut että pelastushenkilökunnan paidat olivat oransseja. Kuulinkin monen ottaneen välillä suunnan kohti pelastusvenettä poijun sijaan. Tänä vuonna poijut olivat punaiset. Ja mun ikäryhmässä kaikilla oli punaiset uimalakit. Tämä tarkoitti tietysti, että mun edellä näkyi noi sata poijun näköistä punaista pallukkaa. Jouduin monesti hidastamaan ja nostamaan pään kunnolla vedestä nähdäkseni poijun sijainnin.
Uinnissa tuli normaali määrä kontaktia, mutta matkan aikana mun vierelle / taakse sattui pari todella itsepäistä uimaria, jotka lähes joka vedolla läpsivät jaloille tai selkään. Noin 500 m - 1000 m välillä pääsin uimaan hyvässä peesissä, kun uin toisen uimarin kyljessä ilman mitään kontaktia. Tämä valitettavasti loppui, kun toiselta puolelta alkoi tulla taas muuta uimaria selkään.
Viimeisen kääntöpoijun jälkeen uintiin tuli vähän hankaluuksia pienen allokon kääntyessä mulle epäsuotuisaksi. Olin yrittänyt kääntää päätä hengitykseen aina mahdollimman vähän hyvän uintiasennon säilyttämiseksi, mutta nyt hengityskerroilla alkoi tulla suuhun vettä, jota nieleskelin tai vedin henkeen. Viimeisellä suoralla uintitekniikka olikin selvästi huonompaa ja uintivauhti laski yli 2 min / 100 m tahtiin, kun päätä joutui jatkuvasti nostamaan korkeammalle. Mutta tulipa juotua paljon vettä.
Uinnin tavoite oli 35 min alitus. Aikaa meni 36:14, eli "ihan ok".
Viime vuonna monelle kilpailijalle aiheutti hankaluuksia se, että sekä poijut että pelastushenkilökunnan paidat olivat oransseja. Kuulinkin monen ottaneen välillä suunnan kohti pelastusvenettä poijun sijaan. Tänä vuonna poijut olivat punaiset. Ja mun ikäryhmässä kaikilla oli punaiset uimalakit. Tämä tarkoitti tietysti, että mun edellä näkyi noi sata poijun näköistä punaista pallukkaa. Jouduin monesti hidastamaan ja nostamaan pään kunnolla vedestä nähdäkseni poijun sijainnin.
Uinnissa tuli normaali määrä kontaktia, mutta matkan aikana mun vierelle / taakse sattui pari todella itsepäistä uimaria, jotka lähes joka vedolla läpsivät jaloille tai selkään. Noin 500 m - 1000 m välillä pääsin uimaan hyvässä peesissä, kun uin toisen uimarin kyljessä ilman mitään kontaktia. Tämä valitettavasti loppui, kun toiselta puolelta alkoi tulla taas muuta uimaria selkään.
 |
| Vihdoin ylös vedestä. Ei tuntunut niin pahalta kuin tässä näyttää. Kuva: Timo Kananoja. |
Viimeisen kääntöpoijun jälkeen uintiin tuli vähän hankaluuksia pienen allokon kääntyessä mulle epäsuotuisaksi. Olin yrittänyt kääntää päätä hengitykseen aina mahdollimman vähän hyvän uintiasennon säilyttämiseksi, mutta nyt hengityskerroilla alkoi tulla suuhun vettä, jota nieleskelin tai vedin henkeen. Viimeisellä suoralla uintitekniikka olikin selvästi huonompaa ja uintivauhti laski yli 2 min / 100 m tahtiin, kun päätä joutui jatkuvasti nostamaan korkeammalle. Mutta tulipa juotua paljon vettä.
Uinnin tavoite oli 35 min alitus. Aikaa meni 36:14, eli "ihan ok".
Pyöräily 90 km
T1 meni yllättävän sujuvasti. Olin käynyt läpi vaihdon edellisenä iltana. Mistä telineestä löytyy pussi - mihin juoksen pussin kanssa - mihin pussi heitetään - missä oma pyörä sijaitsee jne.. Kun kaikki oli mietitty valmiiksi, homma sujui sen enempää epäröimättä. Vaihtoaika 3:30.
Pyöräilyn tavoitteena oli pitää sykkeet hieman viime vuotista matalammalla (silloin 156) ja saavuttaa keskinopeudeksi 36-37 km/h. Reitille päästyäni edessä oli pitkät jonot parempia uimareita, mutta heikompia pyöräilijöitä. Pyöräilyn alkuosa menikin ohituskaistalla, enkä paljon säästellyt jalkoja ohitellessani isoja porukoita. Pyrin ajamaan ryhmistä ohi aina mahdollisimman nopeasti, jotta edessä olisi vapaata baanaa omaa ajoa varten. Noin kolmanneksen jälkeen isot porukat oli takana, ja samaan suuntaan menossa oli yksittäisiä pyöräilijöitä tai pieniä jonoja. Ajo oli nyt tasaisempaa ja monet ajajat etenivät suurinpiirtein samaa vauhtia kuin minä. Energiaa otin geeleinä 20 min välein ja nestettä tasaisesti. Olo oli hyvä kääntöpaikalla, vaikka lähes 39 km/h keskari vähän ihmetyttikin.
Kääntöpaikan huollossa vaihdoin pullot ja sen jälkeen oksensin. WTF! Aivan yllättäen tuntui kuin olisi ollut iso röyhtäys tulossa, mutta aeroasennossa vatsasta tulikin nesteet ulos. Olin aivan ymmälläni. Mistä tämä oikein johtui? Olinko tullut puolikkaan aivan liian kovaa? Vai onko vatsa nyt jo luovuttanut ja lakannut ottamasta nestettä & energiaa vastaan? Tällaisestahan moni on kirjoittanut pitkien matkojen kisaraporteissaan, mutta itse en ole tällaista kokenut tai uskonut, että näin voisi käydä jo puolimatkan pyöräosuuden puolivälissä.
Olo ei kuitenkaan ollut muuten mitenkään erikoinen, enkä ollut vielä läheskään loppu. Vähän kuitenkin pelotti, että mitä pian tapahtuu kehon neste- ja energiavarastojen ehtyessä. Totaalinen katkeaminen ja keskeyttäminenkö? Jalat olivat kuitenkin vielä ihan kunnossa, joten jatkoin kuitenkin ajoa samalla efortilla ja jatkoin nesteen juomista kuten tähänkin asti. Suurin virhe tässä kai olisi lakata kokonaan juomasta. Pari pienempää yökkäystä tuli vielä seuraavan vartin aikana, mutta seuraavan geelin jälkeen ei tästä ongelmasta ollut enää tietoakaan. Ehkäpä syynä oli vain uidessa nieleskelty järvivesi? Tai omat urheilujuomat olivat liian väkeviä?
65 kilometrin kohdilla sain ajoon piristystä kun minut saavuttanut peesijuna tarjosi kunnon adrenaliinitujauksen. Pienen raivoamisen jälkeen kiukustuneena nostin nopeutta ja pyrin jatkamaan sääntöjen mukaista ajoa loppuun asti. Viimeinen 5-10 km tuli rennon hitaasti vaihtoaluetta odotellen. Liian hitaasti.
Pyöräilyn loppuaika oli 2:22:52. Keskinopeudeksi tuli siis reilut 38 km/h ja keskisykkeeksi 155. Reilusti aikatavoitteiden alle siis.
 |
| Pyöriä on vaihtoalueella noin 1300-1400, joten reitti oman pyörän luo kannattaa harjoitella. |
Pyöräilyn tavoitteena oli pitää sykkeet hieman viime vuotista matalammalla (silloin 156) ja saavuttaa keskinopeudeksi 36-37 km/h. Reitille päästyäni edessä oli pitkät jonot parempia uimareita, mutta heikompia pyöräilijöitä. Pyöräilyn alkuosa menikin ohituskaistalla, enkä paljon säästellyt jalkoja ohitellessani isoja porukoita. Pyrin ajamaan ryhmistä ohi aina mahdollisimman nopeasti, jotta edessä olisi vapaata baanaa omaa ajoa varten. Noin kolmanneksen jälkeen isot porukat oli takana, ja samaan suuntaan menossa oli yksittäisiä pyöräilijöitä tai pieniä jonoja. Ajo oli nyt tasaisempaa ja monet ajajat etenivät suurinpiirtein samaa vauhtia kuin minä. Energiaa otin geeleinä 20 min välein ja nestettä tasaisesti. Olo oli hyvä kääntöpaikalla, vaikka lähes 39 km/h keskari vähän ihmetyttikin.
Kääntöpaikan huollossa vaihdoin pullot ja sen jälkeen oksensin. WTF! Aivan yllättäen tuntui kuin olisi ollut iso röyhtäys tulossa, mutta aeroasennossa vatsasta tulikin nesteet ulos. Olin aivan ymmälläni. Mistä tämä oikein johtui? Olinko tullut puolikkaan aivan liian kovaa? Vai onko vatsa nyt jo luovuttanut ja lakannut ottamasta nestettä & energiaa vastaan? Tällaisestahan moni on kirjoittanut pitkien matkojen kisaraporteissaan, mutta itse en ole tällaista kokenut tai uskonut, että näin voisi käydä jo puolimatkan pyöräosuuden puolivälissä.
Olo ei kuitenkaan ollut muuten mitenkään erikoinen, enkä ollut vielä läheskään loppu. Vähän kuitenkin pelotti, että mitä pian tapahtuu kehon neste- ja energiavarastojen ehtyessä. Totaalinen katkeaminen ja keskeyttäminenkö? Jalat olivat kuitenkin vielä ihan kunnossa, joten jatkoin kuitenkin ajoa samalla efortilla ja jatkoin nesteen juomista kuten tähänkin asti. Suurin virhe tässä kai olisi lakata kokonaan juomasta. Pari pienempää yökkäystä tuli vielä seuraavan vartin aikana, mutta seuraavan geelin jälkeen ei tästä ongelmasta ollut enää tietoakaan. Ehkäpä syynä oli vain uidessa nieleskelty järvivesi? Tai omat urheilujuomat olivat liian väkeviä?
65 kilometrin kohdilla sain ajoon piristystä kun minut saavuttanut peesijuna tarjosi kunnon adrenaliinitujauksen. Pienen raivoamisen jälkeen kiukustuneena nostin nopeutta ja pyrin jatkamaan sääntöjen mukaista ajoa loppuun asti. Viimeinen 5-10 km tuli rennon hitaasti vaihtoaluetta odotellen. Liian hitaasti.
Pyöräilyn loppuaika oli 2:22:52. Keskinopeudeksi tuli siis reilut 38 km/h ja keskisykkeeksi 155. Reilusti aikatavoitteiden alle siis.
Juoksu 21,1 km
Pari sataa metriä ennen vaihtoaluetta otin jalat valmiiksi pois pyöräilykengistä, joten jalkautuminen & vaihtoon juoksu sujui erittäin nopeasti. Vaihtoaika 1:40.
Juoksuun lähdettäessä jalat tuntuivat vielä tosi vahvoilta. Fiilis oli samanlainen kuin edellisten viikkojen pitkissä treeneissä: pyöräilyn rasitus ei juuri tuntunut, vaan juoksu lähti rullaamaan heti hyvällä vauhdilla. Parin kilometrin jälkeen nopeus näytti olevan 4 min / km ja sykkeet lähes 160. Ajattelin tämän olevan liian kova vauhti ja aloin hidastamaan menoa hieman, jotta jaksaisin paremmin maaliin. Tämä himmailu jäi hieman jälkikäteen harmittamaan. Keho oli tehnyt tietyllä rasitustasolla duunia jo kaksi ja puoli tuntia, joten eiköhän se juoksuvauhtikin olisi asettunut sopivalle tasolle ilman hidasteluakin.
Juoksu tehtiin kolmena 7 km kierroksena kiertäen Joroisten katuja ja kevyen liikenteen väyliä, joiden varrelle oli kerääntynyt tosi paljon katsojia. Kannustus antoi mukavasti voimia juoksuun ja muutamassa kohdassa asukkaiden puutarhaletkuillaan tarjoamat vesisuihkut piristivät oloa. Erityisesti palvelutalon porukka ja paljussa hurranneet kannustajat jäivät hyvin mieleen.
Juoksussa otin yhden oman geelin joka kierroksella ja juomia joka huoltopisteellä. Huoltopisteillä juominen tuntuu onnistuvan jotenkin tosi huonosti, koska taidan nielaista aina vähän ilmaa juodessani. Tämän vuoksi noin 5 min juomisen jälkeen vatsassa on huono olo, kunnes tulee oloa helpottava röyhtäys. Pitääkö juomistakin vielä harjoitella!
Ensimmäisen kierroksen jälkeen minulla oli aika lailla cruise control päällä juoksussa, eli en paljon kiinnittänyt huomiota yleisöön tai muihin juoksijoihin. Tuttuja huomasin lähinnä jos he huusivat minulle jotain. Jatkoin tasaista vauhtia loppuun asti ja maalisuoralla sitten kädet ylös onnistumisen merkiksi.
Juoksuun meni aikaa 1:32:42, keskivauhti oli 4:25 ja sykkeet 156. Myös juoksuaika oli reilusti alle tavoitteiden ja vielä yllättävän matalilla sykkeillä.
Dataa suorituksesta Movescountissa.
Nyt onkin seuraavaksi vuorossa ne kauden kriittisimmät viikot. Tarkoituksena on nostaa kauden kunto huippuunsa täyden matkan kisaa varten. Tämä viikko pitäisi malttaa palautua lauantain rasituksista ja saada kuntotasoon huima superhyperkompensaatio. Sen päälle on aikaa tehdä sitten vielä kolme kovaa treeniviikkoa.
Juoksuun lähdettäessä jalat tuntuivat vielä tosi vahvoilta. Fiilis oli samanlainen kuin edellisten viikkojen pitkissä treeneissä: pyöräilyn rasitus ei juuri tuntunut, vaan juoksu lähti rullaamaan heti hyvällä vauhdilla. Parin kilometrin jälkeen nopeus näytti olevan 4 min / km ja sykkeet lähes 160. Ajattelin tämän olevan liian kova vauhti ja aloin hidastamaan menoa hieman, jotta jaksaisin paremmin maaliin. Tämä himmailu jäi hieman jälkikäteen harmittamaan. Keho oli tehnyt tietyllä rasitustasolla duunia jo kaksi ja puoli tuntia, joten eiköhän se juoksuvauhtikin olisi asettunut sopivalle tasolle ilman hidasteluakin.
Juoksu tehtiin kolmena 7 km kierroksena kiertäen Joroisten katuja ja kevyen liikenteen väyliä, joiden varrelle oli kerääntynyt tosi paljon katsojia. Kannustus antoi mukavasti voimia juoksuun ja muutamassa kohdassa asukkaiden puutarhaletkuillaan tarjoamat vesisuihkut piristivät oloa. Erityisesti palvelutalon porukka ja paljussa hurranneet kannustajat jäivät hyvin mieleen.
Juoksussa otin yhden oman geelin joka kierroksella ja juomia joka huoltopisteellä. Huoltopisteillä juominen tuntuu onnistuvan jotenkin tosi huonosti, koska taidan nielaista aina vähän ilmaa juodessani. Tämän vuoksi noin 5 min juomisen jälkeen vatsassa on huono olo, kunnes tulee oloa helpottava röyhtäys. Pitääkö juomistakin vielä harjoitella!
Ensimmäisen kierroksen jälkeen minulla oli aika lailla cruise control päällä juoksussa, eli en paljon kiinnittänyt huomiota yleisöön tai muihin juoksijoihin. Tuttuja huomasin lähinnä jos he huusivat minulle jotain. Jatkoin tasaista vauhtia loppuun asti ja maalisuoralla sitten kädet ylös onnistumisen merkiksi.
Juoksuun meni aikaa 1:32:42, keskivauhti oli 4:25 ja sykkeet 156. Myös juoksuaika oli reilusti alle tavoitteiden ja vielä yllättävän matalilla sykkeillä.
Lopputulos
Koko suorituksen loppuaika oli 4:37:26, mikä riitti oman ikäryhmän (30-34) 17. ja koko kilpailun 85. sijaan. Tavoite 4:45 alittui isosti ja parannusta viime vuodesta tuli yli 30 minuuttia. Tämä oli omalta osaltani melko täydellinen onnistuminen. Minkäänlaisia vaivojakaan ei kilpailusta jäänyt. Lihakset ympäri kehoa ovat normaaliin tapaan arkoina, mutta palautumisen jälkeen varmasti valmiina tuleviin treeneihin.Dataa suorituksesta Movescountissa.
Nyt onkin seuraavaksi vuorossa ne kauden kriittisimmät viikot. Tarkoituksena on nostaa kauden kunto huippuunsa täyden matkan kisaa varten. Tämä viikko pitäisi malttaa palautua lauantain rasituksista ja saada kuntotasoon huima superhyperkompensaatio. Sen päälle on aikaa tehdä sitten vielä kolme kovaa treeniviikkoa.
Ensi viikon ohjelmassa on varmaan kevyttä uintia, maastopyöräilyä tms mukavaa liikuntaa. Ja tietysti SOPPaa. Niin ja hääpäivä, sitä ei saisi unohtaa. Pitää ehkä tehdä siitäkin muistilappu uimalakkiin.
+ Tsekkaa Rautamies 2015 Facebookissa !
Opit
Harjoittele aallokossa uimista niin ei tarvitse niellä tai hengittää järvivettä. Aja alusta lähtien omaa tasaista vauhtia, älä kiihdyttele tarpeettomasti. Älä jää hiljentelemään pyöräilyn lopussa, vaan jatka loppuun asti. Älä turhaan himmaile myöskään juoksussa, vaan anna kehon löytää sopivan korkea rasitustaso.+ Tsekkaa Rautamies 2015 Facebookissa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti