Vantaa triathlon

Silloin, kun päätin ensimmäistä kertaa kokeilla triathlonia, kuvittelin osaavani uida. Olihan monet nuoruuden kesäpäivät vietetty rannoilla, vanhoilla vedellä täyttyneillä kivilouhoksilla ja hiekkamontuilla uiden, sukellellen, kiipeillen ja hyppien. Armeijassakin se 200 m uintitesti oli läpihuutojuttu ja silloin ihmettelin, miten se voi olla joillekin niin vaikea. Vesi tuntui niin tutulta elementiltä. Mutta uituani ensimmäistä kertaa avovedessä triathlon-harrastajien kanssa, tipuin kyllä maan pinnalle. Uinti oli raskasta ja hidasta ja kaikkein kauhein osa triathlonia, koska uintitekniikkani oli niin surkea. Pystyin kyllä uimaan pari kilometria, mutta jalat laahasivat pohjaa kohti ja käsien veto oli heikko, joten vauhti oli matelemista.

Viime kisakauden jälkeen päätinkin keskittyä uintitekniikan parantamiseen, koska muut lajit sujuivat jo suhteellisen hyvin. Kävin off-seasonin aikana pari Orcan järjestämää vapaauinnin tekniikkakurssia ja osallistuin vielä keväällä vapaauinnin treeniryhmän viikottaisiin harjoituksiin. Tämän lisäksi kävin tietysti uimassa Mäkelänrinteellä omia treenejäni.

Kaakeleita. Niitä on tullut talven aikana laskettua.

Kaikki tuo uintitreeni oli parantanut uintiani altaassa huomattavasti. Vantaa Triathlonissa millään tuolla ei kuitenkaan ollut enää mitään väliä. Tässäpä raporttia 6.6. kisatusta Vantaa Triathlonista.

Kisapäivälle osuivat lisäksi ystäväni polttarit. Best manin ominaisuudessa tietenkään en jättänyt niitä juhlia väliin, mutta livistin silti kisaamaan kesken polttareiden juhlinnan. Aamulla sulhasen herätys, aamupalapiknik kera kuohuviinin ja sitten lähdinkin jo kohti Kuusijärveä. Kuoharihan on mitä parhain tankkausjuoma ennen 1500 m uintia! Vaihtoalueella oma paikka kuntoon, tuttujen haastattelukierros ja kiireen vilkkaa järveen verryttelemään uintia varten. En tosin ehtinyt olla vedessä kuin 5-10 minuuttia. Virhe. Keskiviikkona olin jo käynyt uimassa Kuusijärvellä pari kierrosta ja silloin vesi tuntui jopa mukavan lämpöiseltä. Nyt se oli kylmää!

Tälläiset näkymät kuohuviinilasissa. Kuusijärvessä oli enemmän kuplia ja se yleensä iskee päähän kovempaa.

Uinti

Lähdössä yritin sijoittua oikeaan laitaan, jotta välttäisin pahimman ruuhkan. Aikaisempien kisojen kokemuksella ryhmälähdön iskut ja läpsyt ovat sen verran tuttuja, että uskoin pystyväni uimaan muiden mukana häiriöistä välittämättä. Lähtösireenin soidessa lähdinkin muiden sekaan kauhomaan kohti ensimmäistä poijua. Muutamien kymmenien metrien jälkeen kuitenkin iski paniikki. Vaikka pahoja iskuja tai muita kontakteja ei tullutkaan, niin ympärillä kuohuva kylmä vesi sai aikaan pakokauhua ja tukehtumisen tunteen. Olen monien kuullut puhuvan tällaisesta paniikkifiiliksestä uinnissa ja olen pyrkinyt noudattamaan neuvoja veteen totuttelusta ja alkuverryttelystä ennen uintia sen välttämiseksi. Nyt alkuverryttely oli selkeästi riittämätön ja paniikki iski nyt ensimmäistä kertaa kohdalleni. Uin sitten mummorintaa, jotta olo rahoittuisi. En kuitenkaan pystynyt rentoutumaan ja hengitys jatkui katkonaisena pilaten uintirytmini täysin. Ensimmäinen kierros ajassa 16 min, mikä pettymys! Toisella kierroksella pystyin ajoittain saamaan uintiini normaalin hengitysrytmin, mutta rentous ja itse uintitekniikka oli unohtunut kaiken sen paniikin ja epätoivoisen yrittämisen vuoksi. Uintiaika lopulta yli 32 min! Viime vuonnakin uin pari minuuttia nopeammin! Tämä oli nyt tässä, en ui enää ikinä kisoissa.

Pyöräily

T1 sujui rutiininomaisesti. Pitäisi tosin harjoitella enemmän näitä vaihtoja, kun ne tuntuvat olevan aina minulla niin hitaita, vaikka kuvittelenkin toimivani niin nopeasti kuin mahdollista. Mun märkkäri on aika vaikea riisua, koska se on lahkeista ja hihoista niin pirun tiukka. Numerolappu menee tietysti aina väärinpäin ja se on puettava kahdesti. Kengät jalkaan, pyörä käteen ja juosten kohti lähtöä.

Olen aika kokematon triathlon-pyörän ajamisessa, koska hankin sen syksyllä ja kokemusta sillä ajamisesta löytyy vain trainerilta ennen tätä kautta. Ajossa ei ole vielä riittävää varmuutta ja rentoutta, vaan kaikki väistely ja tuulenpuuskat aiheuttavat turhaa jännittämistä pyörän selässä. Ensimmäiselle kääntöpaikalle pyörä kuitenkin kulki upeasti, mutta käännöksen jälkeen kasvoille iski se jäätävä sade ja vastatuuli, jota myös todellisuudeksi kutsutaan. Vaikka epäonnistunut uintisuoritus kalvoi mieltä, pyöräily tuntui ihan mukavalta, joten pistin painetta polkimiin ja päätin ottaa tästäkin kokemuksesta kaiken opin irti.

Pyöräosuudella viileässä sateessa. Noiden pörröisten jakojen takia olin varmaan sekunnin muita hitaampi. Photo: Onevision.fi

Pyöräilyssä sotkettiin suoraa, kumpuilevaa tienpätkää edestakaisin neljä kierrosta, joilla vaihtelivat kova myötätuuli ja tuskastuttava vastatuuli. Myös sadetta ripotteli, joten välillä yläkroppaa vähän paleli. Nestettä kului vain noin pullollinen ja energiaa tuli tankattua geeleillä 30 ja 60 minuutin kohdalla. Pyöräilyajaksi kello kertoi lopulta 1:02:49, eli keskarina oli reilu 38 km/h. Tähän on pakko olla tyytyväinen, sillä pyöräilyn aikana sijoitukseni parani lähes 70 pykälää. 

Juoksu

Joskus vielä opin, että märkkäriä ei kannata vaihdossa heittää juoksukenkien päälle, koska se on märkä puku. Siis märät sukat ja kengät jalkaan ja juoksuosuudelle. Alku tuntui kankealta ja muutama juoksija ohittikin minut ensimmäisillä kilometreillä. Kunhan sain selän suoristettua, juoksu tuntui sujuvan kivasti noin 4:25 vauhdilla, mutta motivaatio oli hukassa. Juoksussa pyrin lähinnä pitämään tasaisen vauhdin, eikä intoa revittelyyn oikein löytynyt. Pienen vauhdinnoston tein kuitenkin puolivälin jälkeen, mutta lähinnä siksi, että pääsisin nopeammin takaisin polttareiden viettoon.

Täällä dataa suorituksesta: Movescount

Opit

Kuten viime vuonna Vantaan kisan jälkeen totesin: opettele uimaan. Mene järveen ja harjoittele lisää ryhmässä uimista. Nosta pyöräilyvauhtia panostamalla kevät-kesällä hyviin intervallitreeneihin. Harjoittele vaihtoja, koska niissä ei saisi antaa tasoitusta. Tee yhdistelmätreenejä, niin pyöräilystä juoksuun siirtyminen on helpompaa.

Näillä opein lähdetään hiomaan suoritusta kesän aikana. Seuraava perusmatka onkin 4.7. Voimarinteen Teräsmieskisat.