Bianchi Cup aika-ajo 9.6.

Kuten aikaisemmin kertoilin, olen aika-ajopyörän ajamisessa vielä aloittelija, sillä kilometrejä sillä on ennen tätä kautta kerrytetty vain trainerilla sisätiloissa. Aikaisemmat triathlonkisat olen ajanut maantiepyörälläni, jossa oli lisätangot ja satulaa eteenpäin tuova satulatolppa.

Jotta saisin kerrytettyä mahdollisimman paljon kokemusta aika-ajopyörällä ajamiseen tulevia kisoja varten, päätin osallistua tiistaina Etelä-Suomen aluesarjan, Bianchi-cupin, 11,5 kilometrin aika-ajokilpailuun. Sen järjesti Espoolainen pyöräilyseura IK-32 Evitskogintiellä Kirkkonummella.

Kilpailureitti.

Kilpailupaikka oli aika kaukana kotoa, joten työpäivän jälkeen polkaisin ensin pyörällä Leppävaaraan ja jatkoin siitä junalla Kauklahteen. Kauklahden asemalta oli vielä kisapaikalle noin 10 kilsan siirtymä, jonka aikana sain sitten vähän lämmiteltyä jalkoja. Tein muutamia lyhyitä vetoja, jotta sain sykkeitä nostettua ylös.

Siirtymässä olikin kestänyt pitempään kuin odotin, joten olin jo vähän myöhässä. Onneksi aika-ajoon lähdetään yksi kerrallaan, joten sain vielä nimen listaan viimeisenä lähtijänä. 10 €, ei paha. Keli oli aurinkoinen, joten kotona ajattelin lähteväni ajoon hihattomassa tri-trikoossa, mutta lähtöpaikalla vilu iski ja päätinkin lähteä lyhythihaisessa pyöräilypaidassa. Lähtöä jännittäessä tein vielä lyhyen lämmittelylenkin.

Ajo

Lähdöt olivat minuutin välein. Omalla vuorollaan kukin siirtyi lähtöviivalle, jossa toinen lähettäjä laski aikaa ja toinen piti pyörää pystyssä, jotta lähtiessä sai vain polkaista suoraan matkaan. 10s ennen lähtöä Garmin käyntiin, mutta ranteessa olevan Ambitin käynnistämisen onnistuin sössimään. 5-4-3-2-1-AJA! Sykkeet 165 seuduille ja kadenssi yli sataseen. Olisin halunnut nostaa sykettä vähän, mutta viikonlopun kisat ja polttarit painoi jaloissa sen verran, ettei kroppa vastannut pyyntöihin. Kääntöpaikalle tullessa olin jo saavuttanut edellä ajavaa niin, että eroa oli vain noin 100 metriä. 

Bianchi-cupin aika-ajon ensimmäisellä puolikkaalla. Kuvaaja Ville-Pekka Reponen.

Käännöksen jälkeen sain hieman nostettua tehoja ja noin 8 km kohdalla ohitin edellä ajaneen. Oikeassa jalassa alkoi kuitenkin maitohapot jylläämään ja fiilis oli aika epätodellinen. Kuin joku olisi kaatanut nestettä jalalle, mutta en oikein tiennyt tuntuuko nyt tosi kuumalta vai tosi kylmältä vai onko jalassa tuntoa enää lainkaan. Tuntui myös siltä kuin jalkaan olisi juuri iskemässä koko jalan kokoinen täysivaltainen kramppi. Enpä ole moista fiilistä ennen kokenut, mutta tällaisia rajakokemuksia lähdin tästä kisasta hakemaankin. Pystyin kuitenkin pitämään vauhtia yllä, vaikka lopun ylämäet olikin jo kovaa taistelua ja aavistelin, että oikea jalkani saattaisi sanoa sopimuksensa irti millä hetkellä tahansa. Toisella puolikkaalla sykkeet kipusivat lopulta noin 170:een. Joku kirintapainen vielä maaliviivalle ja vaimea huokaus sitten kun sai hellittää. Teki mieli huutaa, mutta puhuminenkin oli aika vaikeaa kun keuhkoja poltteli niin kovasti.

Polttaa, polttaa, mutta irvistämällä olo helpottuu. Kuvaaja Ville-Pekka Reponen.

Tulokset

Seuraavana päivänä katselin tuloksia netistä ja sijoitus oli 19/31 18:31 ajalla, eli keskari olisi jäänyt alle 38 km/h. Olin sijoitukseen ihan tyytyväinen ja ajattelin viikonlopun rasituksen ja mäkisen reitin pitäneen keskarin alhaalla. Tuloksiin kuitenkin tuli jo pian korjaus ja ajassani oli ollut minuutti liikaa lähtöjärjestyksessä olleen tyhjän paikan vuoksi. Loppuaikani 11,5 kilometrillä oli siis 17:23,7, mikä tarkoittaa  39,67 km/h keskaria. Sijoituskin oli lopulta 14/31. Siihen olen erittäin tyytyväinen, sillä kärkikymmenikkö koostui lähinnä Elite-ajajista, joiden tulokset olivat tietysti aivan omalla tasollaan. Ja 40 keskari menee varmasti minullakin vielä tänä kesänä rikki, kunhan opin ajamaan kunnolla tuota pyörää.

Tulokset

Kuvia

Opit

Kymppitempo on hyvää harjoitusta triathlonia varten. Keho saa hyvää tuntumaa kovaa ajamiseen ja nämä VK- ja MK-alueen puristukset kehittävät mukavasti myös nopeutta tulevia tri-kisoja varten. Lämmittele paremmin; nyt siirtymällä ajetut lämmittelyvedot olivat liian lyhyitä ja niiden jälkeen ehti jo tulla lähtöpaikalla vilu. Pidä pää alhaalla. Ajoasennossa olisi kyllä muutenkin madaltamisen varaa, mutta nykyinen asento on suunniteltu pitkiä matkoja varten, joten sillä mennään. Harkitse taas liittyväsi pyöräilyseuraan. Tätä olen ajatellut jo pitempään ja vaihtoehtoja ovat lähinnä IK-32 ja CCH. Kilpailulisenssiä en tosin tarvitse ja nykyinen oma vakuutusturvakin heikkenisi seuraan liittymisen myötä, mutta seuran tarjoamasta harjoittelutoiminnasta (ja -seurasta) voisi saada nostetta omaan pyöräilytasoon.

Viikoittaisia kymppitempoja järjestävät ainakin IK-32 (Röylän tempo) ja CCH (Pepen tempo). 

Kannattaa käydä kokeilemassa!