Tankkaamisen jälkeen alkoi seuraavan päivän kisakamojen järjestely. Onneksi tämä ruljanssi on käyty aika monta kertaa jo läpi. Eniten aikaa meni tietysti pyörän ajokuntoon laittamiseen, mutta muut tavarat nostelin vaan vanhan muistilistan mukaisesti ensin erilleen ja sulloin ne sitten isoon varustepussiin. Valmista on!
 |
| Tässä avaintiedot malttamattomimmille lukijoille. Pitempi tarina seuraa. |
Kisa järjestettiin saaren pohjoispuolella Club la Santassa, joka on legendaarinen joka lajin all-inclusive urheilulomaparatiisi. Olisi ollut hienoa majoittuakin ko. kohteessa, mutta useamman viikon majoittuminen olisi syönyt kukkaroa aivan liikaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa. Aamun aikaisen lähdön vuoksi en ehtinyt syödä aamupalaa omalla hotellilla, mutta söin ennen lähtöä kuitenkin yhden banaanin. Ajattelin hakea matkalta jotain syötävää tai etsiä perillä ilmoittautumisen jälkeen aamupalaa. No, ilmoittautumisen jälkeen kisafiilis oli jo niin kova, etten malttanut lähteä kisakeskuksesta mihinkään. Järjestelin vain varusteet paikalleen ja kyselin järjestäjiltä mieltä askarruttaneet asiat. Ja odotin. Yllätyin kyllä siitä, että aamulla oli vähän vilu. Missä on se luvattu lämpö? Tuuli oli tosi kova ja tummat pilvet roikkuivat vuorien päällä. Juuri ennen uinnin lämmittelyyn lähtemistä alkoi vielä satamaan! Tungin vaihtopaikan tavarat muovipussiin, ettei tarvitsisi sitten ainakaan läpimärillä lenkkareilla lähteä juoksemaan. Mutta eipä se sade onneksi kestänyt kuin hetken.
 |
| Synkkää on ja myräkkä lähestyy. Tuulen nopeuden näkee noista lipuista: melko KOVA |
Aamupalaksi jäi muuten se banaani ja yksi energiageeli juuri ennen uintia, eli ei aivan optimaalinen valmistautuminen siltä osin.
Uinti tehtiin yhtenä kierroksena suojaisessa merenpoukamassa. Kauden ensikosketus avovesiuintiin tuntui ihan mukavalta. Vesi oli kirkasta ja lämmintä ja märkkäri tuntui toimivan hienosti. Edes suolainen vesi tai aallokko eivät paljon häirinneet. Uinnin lähtö oli poukaman päästä matalasta vedestä. Asetuin porukan keskelle ja lähtölaukauksen jälkeen lähdin kauhomaan omaa rauhallista uintia. Ensimmäisen poijun lähestyessä porukassa alkoi aikamoinen kuhina ja törmäily, kun reunasta lähteneet rynnivät kiertämään poijua. Ensimmäisten satojen metrien spurtti olisi lähtötaktiikkana varmasti parempi, niin pääsisi tämän pahimman rysän edelle. Vai pääsisikö? Onkohan siellä edessä vaan entistä kovempi paini? Enköhän pääse tätä taktiikkaa seuraavissa kisoissa koittamaan, kunhan uintivarmuus avovedessä taas vähän nousee. Omassa uinnissa tekniikka välillä unohtui ja kädet alkoivat nousta edessä jarruttamaan menoa. Myös hengitys ja suunnistaminen oikealta puolelta aiheutti taas vaikeuksia. En kyllä ymmärrä miksi se on avovedessä niin hiton vaikeaa, kun altaassa mitään eroa ei tunnu. Uidessa oikea puoli on vielä mulle se ns. parempi puoli, jolla asento ja täten myös vauhti pysyy selvästi parempana. Olisi kiva saada se toimimaan myös avovedessä.
No mutta uinti eteni mukavasti kääntöpaikalle asti. Tämän jälkeen tuulen nostamat aallot alkoivat lyömään päähän ja uinti muuttui vaikeammaksi. Kerran piti pysähtyä yskimään merta ja tyhjentämään uimalasit, mutta muuten eteneminen oli melko varman tuntuista. Aikaisempina kausina kisakauden avanneet kierrokset Vantaa triathlonissa Kuusijärvessä ovat tuntuneet niin järjettömän pitkiltä, että tämä uinti oli ohi yllättävän nopeasti. Lopussa aloinkin epäröimään, että kuuluukohan tätä sittenkin uida kaksi kierrosta. Uinnin loppuaika 26:23 ja kellon mukaan vauhti 1:42 / 100m. Ihan hyvä kauden ensimmäiseksi meriuinniksi, ja kyllä se pienellä viilauksella vielä paremmaksikin muuttuu.
Koutsin ohjeet tähän kisaan olivat lyhyesti "Vedä täysillä, mutta rennosti ja paineetta. Hyvä paikka kokeilla.". Uinnin otin tarkoituksella ylirauhallisesti, mutta pyöräilyyn lähdin sitten kovaa mitään pidättelemättä. Jos edessä näkyi selkä, sen ohi oli mentävä. Ja perinteiseen tapaan, mun muita heikomman uinnin vuoksi, niitä ohitettavia on tosi paljon.
Kuvittelin muuten tietäväni, mitä se luvattu kova tuuli tarkoittaisi, kunnes pyöräreitti poistui rakennusten suojasta. Vastatuuliosuudet ovat vielä ihan siedettäviä, kunhan vaan pysyy tuulelta piilossa, eli pitää aeropaketin tiukasti kasassa ja pyörittää rauhallisesti menemään. Mutta se sivutuuli! Uskomattoman kova puuskittainen tuuli riepotteli pyörää aika tavalla. Välillä tuuleen pitää nojata tosi voimakkaasti ja silloin puuskat heilauttelee pyörää vähän sinne sun tänne. Kääntöpaikan jälkeen iski taas sadekuuro ihan älyttömän puhurin kera. Ensin luulin, että tuulessa lentelee jo pieniä kiviä, mutta sadepisaroita ne onneksi vain olivatkin. Pahimmissa paikoissa en pystynyt ajamaan alamäkeen aeroasennossa, vaan hain tukevamman, mutta matalan asennon jarrukahvoilta. Koko matkan tuli rutistettua ohjaustankoa tosi voimakkaasti ja ajosta oli rentous kaukana. Vaan eiköhän tähän tuuleenkin ehdi vähän tottua, kunhan saa lisää kokemusta. Ihan loppumatkasta sitten pilvetkin alkoivat väistyä ja aurinko alkoi porottamaan. Pyöräilyn loppuaika 1:09:33 ja watteja sain puskettua reilut 250 (NP 260 W). Nousua näytti olleen noin 430 m. Lisää rentoutta on saatava ja tehojakin olisi tässä kisassa pitänyt laittaa hieman enemmän, etenkin alamäissä. Tuulet vaan olivat vielä liian pelottavia.
 |
| Pyöräilyn maisemia. |
Juoksu tehtiin kahtena kierroksena. Pyöräilyn jälkeen askel lähti rullaamaan tosi helpon tuntuisesti, eikä jaloissa tuntunut oikeastaan mitään rasitusta. Lisää selkiä tuli vastaan. Pari tyyppiä meni ohi alussa, mutta niiden läähätyksestä pystyi kyllä arvaamaan, etteivät nekään karkuun pääse. Kääntöpaikalle mentiin vauhdilla, mutta paluumatka oli vähän vaikeampi vastatuulen ja ylämäen vuoksi. Myös auringon paahde oli jo aika kova, mutta se tuntui oikeastaan vaan mukavalta eikä aiheuttanut ongelmia. Kokeilin nyt tässä kisassa kantaa kädessä sellaista pientä 3 dl juomapulloa, josta sai juotua urheilujuomaa helposti aina silloin kun siltä tuntui. Se oli aika toimiva ratkaisu ja ainakin pidemmillä matkoilla taidan jatkaa tätä tapaa. Sitä pulloa ei vaan kannattaisi tiputtaa, koska hakemiseen palaa aina niitä arvokkaita sekunteja...
Kisan voittajille hävisin yhden juoksukierroksen verran, kun kärkikaksikko juoksi maaliin lähtiessäni itse vasta toiselle kierrokselle. Toiselle kierrokselle koitin nostaa vähän effortia ja sain parannettua taas sijoitustani vähäsen. Nämä kisakengät (Asics DS Racer) eivät vaan taida oikein sopia ilman sukkia juoksemiseen, sillä jaloissa tuntui olevan jo useita rakkoja, mutta kivut eivät onneksi olleet kovin pahat. Kilometri ennen maalia ohitin vielä kaksi tyyppiä, jotka liimautuivat tiukasti peesiin, joten loppukirikamppailukin oli luultavasti siis luvassa. Se oli aika hauskaa; jatkoin omaa tasaista vauhtia, kunnes näin takaa tulevan iskuyrityksen. Sitten vaan hanat auki ja espanjankieliset selostajatkin innostuivat huutamaan "ahora tre-dos-cinco buenasnoches MANO Y MANO especialzumo sin plomo arriba ay ay ay!" Sijoitus säilyi ja juoksun ajaksi tuli 37:26. Tämä olisi mulle myös uusi maantiekympin ennätys, mutta mittari näytti matkaksi vain 9,78 km, höh! Juoksu oli kyllä tämän kisan onnistunein osuus.
 |
| Ohi on. Olo on maalissakin hyvä ja tuntuu siltä, että olisihan tätä pidempäänkin jaksanut. |
Koko kilpailun ajaksi kirjautui 2:17:44, mikä on kyllä ihan kiva tulos, mutta parempaankin pitäisi pystyä. Tällä tuloksella irtosi täällä ikäryhmän (30-34) 11. sija ja kaikissa miehissä sija 37/352. Garminin datat täällä ja resultados oficiales täällä. Kisa oli kyllä kokonaisuudessaan oikein mukava ja ennenkaikkea hyvä harjoitus matkalla kohti päätavoitetta. Järjestelyt olivat erittäin toimivat, puitteet upeat ja hintakin suht edullinen 50 €. (+ tietysti lennot, majoitus yms., mutta eihän niitä lasketa!) Muistoksi sai ihan siistin paidan ja mitalin tietysti.
Suurin miinus tulee itselle siitä, että hengailin liian pitkään kisa-asussa maalialueella, enkä laittanut auringonsuojaa päälle. Viidenkympin suojakertoimesta huolimatta niska ja käsivarret pääsivät kärähtämään auringossa. Not cool.
Jättimiinuksen saa Garminin sykemittaus, joka taas näytti ihan mitä sattuu. Pyörässä keskisyke 60 ja juoksussa 78. Jepjep. Sunnuntain palauttavalla lenkillä myös tehomittari lakkasi toimimasta, joten luottamus näihin laitteisiin alkaa vähän horjua.
Tästä jatketaankin kohti viimeisiä treeniviikkoja, joilla viimeistellään tämä heppu tosi kisakuntoon. Ensi viikolla luvassa on entistä pitempää treeniä kisavauhtien testaamiseen. Ja paljon uintia! TJ 20!
Arrivederci, kuten paikalliset sanovat
- Jouko
PS. Tykkää blogin Facebook-sivusta, niin pysyt ajan hermolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti