maanantai 30. toukokuuta 2016

Ironman Lanzarote 2016: Uinti 3800 m

Aamutoimet

Laitoin kisa-aamuna kellon herättämään klo 04. Heräsinkin tosi reippaasti, pomppasin ylös sängystä, laitoin valot päälle ja riisuin yöasunkin, kunnes huomasin kellon olevan vasta 01:40. Tehdyt toimet siis pikakelauksella takaisin ja äkkiä takaisin nukkumaan! Seuraava herätys kellon oikeasti soidessa ei ollut ihan yhtä reipas.

Köpiksen kisan stressaamisesta ja muista virheistä oppineena olin miettinyt tarkemmin aamun aikataulun ja järjestelyt aamupalan koostumusta myöden. Heti heräämisen jälkeen kahvinkeitin päälle ja kupillinen kaffia piristykseksi. Samalla tuli nauttia energiapitoinen, mutta mahdollisimman vähän ruoansulatusta kuormittava aamupala. Aamupalaa oli testattukin jo edellisviikkojen aamu-uintien ohessa, ja se tuntui hyvältä. Aamupalaan kuului hedelmämehua, paahtoleipä maapähkinävoilla, pari pikkupakettia hunajaa. Helppoa ja nopeaa. Sen jälkeen nopea suihku ja ensimmäinen kerros aurinkorasvaa kaikkialle.

Sitten vaatteet päälle ja kamat pussiin. Vielä lisää aurinkorasvaa ja menoksi! Oli erittäin kätevää kyllä majoittua aivan kisapaikan lähistöllä hotellissa. Vaihtoalueelle oli hotellilta vain parin sadan metrin kävely, joten kyydeistä ei tarvinnut stressailla ja aikaa oli ruhtinaallisesti. Ja niin uinti-, pyöräily- kuin juoksureititkin ovat harjoituksista jo hyvin tuttuja, joten mitään yllätyksiä ei ole niissä luvassa.

Vaihtoalueella aloin käymään läpi tarkistuslistaani. Ensimmäisenä pyörä kuntoon: ilmat renkaisiin, mittari ja pullot paikalleen. Sitten muutama geeli juoksupussiin, aurinkorasva pyöräpussiin ja kaikki oli valmista. Aikaa oli lähtöön vielä reilusti, eikä bajamajaan jonottaminen kiinnostanut, joten päätin hilpaista vielä takaisin hotellille vessaan ja laittamaan märkkärin päälle. Hotellille kiivetessä saisi kätevästi vähän sykettäkin ylös.

Täysikuu valaisi ennen auringonnousua.

Hotellilta kävelin rantaan märkäpuku päällä ja suoraan tekemään uintilämmittelyä ja jumppaa. Viime viikkojen aamu-uinneissa on hieman alaselkää jomottanut, joten tein normaalia enemmän keskivartalon kiertoliikkeitä lämmittelyksi ja yritin venytellä selkää virkeämmäksi. Vielä noin 300 m uintia ja mukaan muutamia kovempia spurtteja sykettä nostamaan. Vesi tuntui lämpimältä ja tuntuma uintiin ihan loistavalta!

Toisin kuin Kööpenhaminan ja monien muiden kisojen rauhallisemmissa ns. rolling start -lähdöissä, joissa kunkin osanottajan ajanotto alkaa vasta tämän kävellessä ajanottomaton yli veteen, Lanzarotella kaikki osanottajat ovat nipussa rannalla ja yhteisestä lähtölaukauksesta koko massa juoksee veteen painimaan. Ihmisjoukossa on kuitenkin tarkoitus asettua uinnin tavoiteaikansa ja uintikykynsä mukaisesti joko edemmäs tai taaemmas.

Suunnitelma: 

"Ajattelen itselleni onnistuneen uinnin tavoiteajaksi 1:05-1:10. Hyvässä peesissä aika voi olla parempikin, joten aion ryhmittyä aika rohkeasti 60-70 min ryhmän etuosaan. Tulen ehkä yliuiduksi, mutta se ei pelaa joka pelkää. Mutta uinti on kuitenkin koko loppukisan onnistumisen kannalta erittäin ratkaisevassa asemassa, joten ennen kaikkea on tärkeää, että tästä tulee rauhallinen ja hyvin suoritettu uinti. Eli jos havaitsen, että uinti ei jostain syystä kulje odotetusti, taidan keskittyä vaan hyvin rauhalliseen suoritukseen. Kymmenenkin minuutin tappiolla uinnissa voin kuitenkin säästää monikertaisen ajan loppukisassa. Uinnista on päästävä hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Jos aika on hyvä, niin hyvä on.

Kääntöpoijuille asti uidaan vasemmalla puolella kulkevan poijuköyden vieressä. Tuon köyden vieressä on edellisvuoden kisavideoiden perusteella todella kova ruuhka, joten uskoisin olevan parempi uida hieman kauempana köydestä. Länsi-itä-suuntainen virtaus myös painaaa uimareita köyttä kohti, joten tässäkin etu on kauempana olevalla uimarilla."

Kuinkas sitten kävikään: 

Lähtöalueella ei näkynyt mitään merkkejä eri uintivauhdeille, joten ryhmityin kohtaan, joissa arvelin 60-70 min uimareiden olevan. Viereisillä uimareilla oli 60-65 min uintivauhtitavoitteet, joten paikka tuntui hyvältä. Vieressä oli pari Teneriffalta tullutta atleettia, jotka olivat käyneet täällä kisaamassa jo vuosien ajan. Kyselin vähän vinkkejä ensikertalaiselle pitkää päivää varten. "Enjoy. Go slow. Eat." Aioin noudattaa näistä kahta.

Torven soidessa rynnättiin veteen ja ensimmäiset pari sataa metriä ensimmäiselle poijulle uin kovempaa, jonka jälkeen hidastin hieman rennompaan matkavauhtiin. Alkumatkasta tuli kyllä kontaktia edestä ja takaa ja sivuilta, mutta kuitenkin odottamaani vähemmän. Rentoon uintiin pääsi aika nopeasti. Huomasin kuitenkin, että edestä tuli ohi reilusti hitaampienkin uimareiden varpaita, vaikka luulin lähteneeni itseäni nopeampien mukana. Kääntöpoijuille mentiin vauhdikkaasti myötävirrassa ja -aallokossa. Käännöksien jälkeen paluumatka olikin vastaista virtausta ja terävää vastaaallokkoa. Viimeisten viikkojen harjoituksien ansiosta tämä oli kuitenkin jo aivan tuttua puuhaa, ja oma uintitekniikka pysyi hyvin kasassa. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa edessä oli hitaammin etenevä porukka, josta yritin tunkea pari kertaa ohi siinä onnistumatta. Tyydyin sitten uimaan rauhassa peesissä ja ohitin porukan rannalla. Toisella kierroksella ei peesipaikkoja oikein enää löytynyt, vaan uin kierroksen lähes itsekseni. Paluumatkalla tuli vähän mutkiteltua, kun tein turhan suuria korjausliikeitä uintisuuntaan.

Mittari näytti matkaksi 4063 metriä, mikä kuulostaa tosi pitkältä, vaikka uinkin vähän kauempana ja mutkittelin. Noh, aika oli kuitenkin hyvä 1:06:18 ja vauhtina noin 1:37 / 100 m. Garmin-dataa uinnista löytyy täältä.

Tämä oli mulle hyvä uinti. Hyvää kehitystä on kyllä talven aikana tullut. Tiesin jo heti uinnin alussa, että tää tulee sujumaan hyvin ja fiilis oli loistava!

Sitten upeimpaan osuuteen, eli pyöräilemään. Lue tarinan seuraava osa täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti