Pyöräreitti lähti Köpiksestä pohjoiseen rannikkoa pitkin, minkä jälkeen tehtiin kaksi kierrosta sisämaan kautta kiertäen ennen paluuta kaupunkiin. Rannikon tie oli aivan flätti, mutta sisämaan reitti olikin hieman mutkaisempi ja mäkisempi kuin odotin.
No, heti pyöräilyn alussa huomasin sykemittarin näyttävän aivan mitä sattuu. Sykevyö oli sekoillut ennenkin, mutta luulin sen silloin johtuvan tyhjästä paristosta. Nyt paristo oli vaihdettu ja edellisen päivän testilenkillä sykkeet näkyivät ihan oikein sekä ranteessa että pyörän mittarissa. Nyt lukemat näytti viivaa tai ne olivat jotain 50-70 bpm välillä. Mutta no hätä, kyllä ilman sykemittariakin pyöräily sujuu, mutta tehojen pitäminen riittävän maltillisella tasolla saattaisi olla aika vaikeaa. Sykevyö alkoi kuitenkin toimimaan noin 25 km kohdalla kun irroitin vyön lähettimen hetkeksi.
Pyöräilyyn lähtiessä huomasin lisäksi, että vatsassa on aika paljon ylimääräistä, kun jatkuvasti tuli röyhtäyksiä ja pieniä yökkäyksiä merivettä suuhun. Vatsaan sattui myös aika pahasti, mutta sen kanssa pystyi sinnittelemään. Ajattelin, että se kyllä helpottaa heti, kunhan pysähdyn käymään vessassa huoltopisteellä. Vessatauko tosin viivästyi sen vuoksi, että kolmella ensimmäisellä huoltopisteellä ihan vaan yksinkertaisesti unohdin pysähtyä. Vessat olivat huoltopisteillä aina ensimmäisinä ja niiden vilahtaessa ohi en viitsinyt enää kääntyä takaisin, vaan päätin sinnitellä aina seuraavalle huoltopisteelle.
 |
| Pyörä kisakunnossa. Taustalla siintää Juutinrauman silta. Tuli hankittua pyörään uusi xlabin geelilaukku, jotta sain kaikki tarvittavat geelit ahdettua mukaan. |
Pyöräilyyn lähtiessä huomasin lisäksi, että vatsassa on aika paljon ylimääräistä, kun jatkuvasti tuli röyhtäyksiä ja pieniä yökkäyksiä merivettä suuhun. Vatsaan sattui myös aika pahasti, mutta sen kanssa pystyi sinnittelemään. Ajattelin, että se kyllä helpottaa heti, kunhan pysähdyn käymään vessassa huoltopisteellä. Vessatauko tosin viivästyi sen vuoksi, että kolmella ensimmäisellä huoltopisteellä ihan vaan yksinkertaisesti unohdin pysähtyä. Vessat olivat huoltopisteillä aina ensimmäisinä ja niiden vilahtaessa ohi en viitsinyt enää kääntyä takaisin, vaan päätin sinnitellä aina seuraavalle huoltopisteelle.
Noin 85 km kohdalla kylän läpi ajettaessa oli vielä muutama sata metriä mukulakivitietä, mikä ravisti vatsaa niin, että olisi tehnyt mieli kävellä mielummin. Seuraavalla huoltopisteellä (95 km) en todellakaan enää unohtanut vessoja, vaan pysähdyin hotelli helpotukseen.
Vaikka vessatauko helpottikin hädän tunnetta, vatsakipu vaan jatkui. Seuraavan kierroksen toivoin hieman, että rengas puhkeaisi ja saisin hyvällä syyllä pitää edes pienen tauon... Mutta enempää taukoja en pitänyt, vaan halusin vain päästä nopeasti vaihtoon ja pois pyörän päältä. Uskoin vatsakivun loppuvan, kun pääsen juoksemaan.
Vaikka vessatauko helpottikin hädän tunnetta, vatsakipu vaan jatkui. Seuraavan kierroksen toivoin hieman, että rengas puhkeaisi ja saisin hyvällä syyllä pitää edes pienen tauon... Mutta enempää taukoja en pitänyt, vaan halusin vain päästä nopeasti vaihtoon ja pois pyörän päältä. Uskoin vatsakivun loppuvan, kun pääsen juoksemaan.
Sinänsä geelien, veden, urheilujuoman ja suolan ottaminen ei tuntunut mitenkään pahalta, vaan tankkasin energiaa koko ajan suunnitellulla tavalla. Ainakin melkein. Joku geeli ja suola-annos taisi jäädä ottamatta hajamielisyyden vuoksi. Nyt ymmärrän, että toistuvan tankkausmuistutuksen asettaminen kelloon olisi hyvä idea. Lisäksi huomasin, että yksinkertaisenkin tankkaussuunnitelman noudattaminen voi olla henkisesti yllättävän hankalaa, kun suorituksen aikana mielikuvitus laukkaa ja muutokset alkavat tuntumaan järkeviltä.
Pyöräreitin kylissä kannustus oli upeaa ja etenkin mukulakivien aiheuttamaa kärsimystä oli seuraamassa iso liuta ihmisiä. Lisäksi Geels Bakke oli reitillä ollut vähän pidempi mäki (yksi Tanskan suurimmista kuulemma, ei silti kovin iso), joka oli merkitty katsojille pyöräilyn hotspotiksi. Ja porukkaa olikin paikalla tosi paljon. Ajoradalla olevan ihmismassan keskelle muodostui kapea käytävä, minkä läpi ajettiin ihmisten kannustaessa huutaen, soitellen torvia tai musiikkia, juosten ja heilutellessa isoja lippuja pyöräilijöiden edessä. Tässä teki niin mieli nousta putkelle ja tykittää mäki ylös kuin jollain ympäriajon vuorietapilla konsanaan, mutta maltoin mieleni ja kapusin mäen molemmilla kerroilla rauhallisesti ilman reisien hapottamista.
Pyöräreitin kylissä kannustus oli upeaa ja etenkin mukulakivien aiheuttamaa kärsimystä oli seuraamassa iso liuta ihmisiä. Lisäksi Geels Bakke oli reitillä ollut vähän pidempi mäki (yksi Tanskan suurimmista kuulemma, ei silti kovin iso), joka oli merkitty katsojille pyöräilyn hotspotiksi. Ja porukkaa olikin paikalla tosi paljon. Ajoradalla olevan ihmismassan keskelle muodostui kapea käytävä, minkä läpi ajettiin ihmisten kannustaessa huutaen, soitellen torvia tai musiikkia, juosten ja heilutellessa isoja lippuja pyöräilijöiden edessä. Tässä teki niin mieli nousta putkelle ja tykittää mäki ylös kuin jollain ympäriajon vuorietapilla konsanaan, mutta maltoin mieleni ja kapusin mäen molemmilla kerroilla rauhallisesti ilman reisien hapottamista.
Lopulta vaihtoon kurvatessa aikaa oli kulunut 5 tuntia 17 minuuttia. Keskinopeus jäi siis noin 34 km/h. Sykkeetkin jäivät turhan matalalle, ja siltä ajalta kun mittari toimi, keskisyke oli vain 136. Yli varttitunnin hitaampi pyöräily kuin toivoin, ja toiveet 10 tunnin alituksesta kokivat kolauksen. Mutta ei hätää, millä tahansa onnistuneella juoksulla tekisin vielä tosi hyvän ajan!
Jos jaksat, lue seuraavaksi Osa 3 - Juoksu. Se on paras osa, lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti