Tunteita ja tuoksuja

Perusmatkan kisan jälkeen tuli vähän ongelmia; molempiin jalkoihin tulleet monet rakot ja hiertymät kipeytyivät sen verran pahasti, että käveleminenkin oli hankalaa. Seuraavalla viikolla oli kuitenkin tarkoitus tehdä viimeinen pitkä ja kova treeniviikko, joten jalat piti saada käyttökuntoon mahdollisimman nopeasti, ettei tarvitsisi jättää tärkeitä treenejä väliin. Jalkojen rikkinäinen iho alkoi myös punoittaa sen verran paljon, että iski aika kova pelko tulehduksista tai verenmyrkytyksistä tai kaiken maailman ruttobakteereista. Kävin sitten shoppailemassa desinfiointiaineita ja laastareita, jotta saisin puhdistettua ja suojattua haavat. Jalat putsattuina ja teipattuina treenit lähti kaikesta huolimatta hyvin liikkeelle, eivätkä hiertymät haitanneet menoa juostessakaan. Hoidin jalkoja monta kertaa päivässä ja muutaman päivän jälkeen tilanne alkoi olemaan jo paljon parempi.

Loivaa ja pitkää nousua viinitarhojen läpi. Asfaltissa on vanhoja kannustuksia, kuten tässä "Wille ist alles!"

Viimeisinä pitkinä treeneinä tein mm. pyöräreitin kiertämisen kisanomaisella tankkauksella + päälle lyhyt kisavauhtinen juoksukokeilu. Ainakin tuon pyöräilyn jälkeen juoksu lähti helpon oloisesti liikkeelle, mutta pyöräilyn tehotkin olivat kyllä liian matalat. Tästä olisi tarkoitus nostaa tehoja kisaan vielä reippaat 15 W, ja saa nähdä mitä jalat siitä tykkäävät. Pyöräreitti on kyllä haastavuudeltaan ja maisemiltaan aivan upea ja odotan sitä tosi paljon. Kävin myös viime sunnuntaina juoksemassa kahden tunnin kisavauhtisen pitkiksen, jossa kokeilin kisan kaltaista energiatankkausta. Nestettä tarvitaan juoksussa paljon, sillä auringon paahde on tosi kova.

Ja jos en ole vielä muistanut riittävän monesti kertoa, niin kova on myös tuuli. Paitsi uintiin ja pyöräilyyn, se vaikuttaa myös juoksuun yllättävän paljon. Vastatuuleen on aika raskas juosta ja hyvän ja rennon asennon pitäminen tuntuu vaikeammalta. Mutta se onneksi myös viilentää hieman ja saattaa heittää rantakivikkoon iskevistä aalloista piristävän vesisuihkun juoksureitille. Siinä perusmatkan kisassa ollut puhuri taisi muuten olla poikkeuksellisen kova, eikä ainakaan yhtä pahaa myräkkää ole sen jälkeen onneksi ollut, vaikka vähän sadekuurojakin on koettu. Eli kaiken kaikkiaan tuulen voimakkuus on vain normaalin kova.

Videopätkää uintitunnelmista. Joinain päivinä on pomppuista menoa, ainakin jos uskaltautuu uimaan poijuille asti.

Kaikki lajit sujuvat nyt jo ihan hienosti. Perusmatkan kisan uinnissa olleita ongelmia ei ole enää ensimmäisten uintikertojen jälkeen ollut, mutta iso aallokko tekee uinnista välillä tosi raskasta. Pyöräily sujuu mukavasti tuulessakin. Nousuja on kiva punnertaa ylös ja alamäet ovat todella vauhdikkaita. Myös juoksussa askel rullaa ja maisemat vaihtuvat ripeästi. Nyt kisaan on nyt enää viikko aikaa ja treenien pituudet ovat jo laskeneet huomattavasti. Jäljellä olevina päivinä keskitytään lähinnä ylläpitämään kehon vireystilaa lyhyillä, mutta tehokkailla harjoituksilla. Ensi viikoksi on luvassa enää muutamia tunteja treeniä ja muuten vain levätään ja odotellaan kisapäivää.

Monet johonkin kovasti odottamaansa tapahtumaan valmistautuneet varmaan tietävät, miten viimeisinä päivinä tunteet saattavat mennä melkoista vuoristorataa. No, itselläni alkaa myös näkymään merkkejä tuollaisesta... Toisina päivinä kaikki on niin mahtavaa ja treenien mennessä aivan upeasti itseluottamuskin on huipussaan. Toisinaan taas jo pelkkä tehomittarin/sykevyön ja pyörän ajotietokoneen yhteyksien pätkiminen saa verenpaineen voimakkaaseen nousuun pyöräillessä, eikä siihen tunnu edes huutaminen auttavan. Ja tänäänkin kävin aamulla uimassa, mutta vaikka suht tyynessä meressä uinti olisi ollut helppoa, niin kaikki veto tuntui olevan ihan poissa ja meno tuntui tosi tahmealta (vaikka vauhti näytti olleen kuitenkin ihan hyvä!). Tämä aiheutti silti aikamoista epätoivoista turhautumista merellä ja jopa kiukustumista loppua kohden. Kolmatta kertaa uidessani suoraan päin poijua annoin sen kuulla suorat sanat muutaman ei-niin-ystävällisen töytäisyn kera. Treenin lopussa sitten heittelin ensin varusteet rannalle ja sitten vielä takaisin mereen. ***TANA! Onneksi oli lähes tyhjä ranta, niin ei muut nähneet kun hombre finlandés sekoaa. Sitten laskin hitaasti kymmeneen, kävin nöyränä hakemassa varusteet merestä ja menin aamupalalle. Leuka rintaan jne..

Iltaisin käyn lojumassa altaan aurinkotuoleilla The Doors & Led Zeppelin seuranain.

Mieltä täällä koittelee myös aikamoinen herkkujen himo. Puolihoidossa tuolta hotellin ravintolasta saisi aamupalalla ja illlallisella vaikka mitä hyvää, mutta silti pitäisi yrittää pystytellä terveellisissä ja treenien kannalta järkevissä vaihtoehdoissa. Ja kaikki noi kauppojen karkit ja sipsit ja oluet ja rantakahviloiden jäätelöt ja herkut, huoh! Välillä tekisi mieli vain ahmia herkkuja ja löhöillä auringossa kuten noi ravunpunaiset britit. Mutta onneksi matkaseurana on oma tietokone, joten voin vetää hotellihuoneen verhot kiinni, uppoutua töihin ja pysytellä erossa näistä espanjalaisista houkutuksista.

Nyt syömään, tuli nälkä!

Viikonlopputerveisin,

Jouko

Ja hei! Tykkää blogin facebook-sivusta, niin tiedät mitä tapahtuu ja mitä ei!