Ironman Copenhagen 23.8.2015 - Uinti

No kaikki alkoi siitä, kun ensi kertaa yöllä heräsin tunti ennen kellon soittoa. Sitä ennen olin tosin herännyt jo pari kertaa aikaisemminkin. 

Kello oli kolme ja sydän jo hakkasi. Takana oli 5-6 tuntia suht hyvää unta, eli olin saanut levättyä ihan mukavasti. Vaikka keho oli jo herännyt ja alkoi käymään kovilla kierroksilla jännityksen vuoksi, yritin torkkua vielä kellon soittoon asti. Ihan sinne asti en malttanut, vaan nousin ylös laittamaan itseäni valmiiksi.

Paljon ei tarvittu; aamutoimet, aurinkorasvaa pari kerrosta, kisa-asun pukeminen ja vettä pulloihin. Aamupalaksi tonnikalasämpylä, banaani ja appelsiinimehu. Sen jälkeen siirtelin tavaroita paikasta toiseen ja luin tarkistuslistoja toistuvasti, kunnes olin viideltä valmis lähtemään taksilla lähtöpaikalle.

Taksikuskini kertoi juosseensa 182 maratonia ja kilpailleensa kansainvälisellä tasolla. Oli sponsorit ja kaikki, mikä oli kuulemma harvinaista 1970-luvulla. Hän juoksi treenatessaan 20 km joka päivä ja vikonloppupäivisin maratonit. Juokseminen loppui 1977. Jalat on paskana ja nykyään hän tulee joka päivä Ruotsista Kööpenhaminaan ajamaan taksia. Oli iloinen kaveri ja tsemppasi mua kovasti kisaan.

Uintipaikka ennen auringonnousua. 

Uintipaikkana oli Amager Strandparkin suojainen laguuni, missä uintireitti teki yhden kierroksen kolmen sillan alta. Kävellessäni sillalla kohti vaihtopaikkaa huomasin, että poijuja onkin vedessä enemmän kuin kilpailuohjeessa oli kerrottu. Nyt vedessä kellui keltaisia ja punaisia poijuja, eikä niiden sijainnit täsmänneet ohjeeseen. Osasin kuitenkin päätellä, että punaiset poijut pitää jäädä vasemmalle, keltaiset oikealle.

Pyörä oli pitänyt tuoda vaihtoalueelle jo edellisenä päivänä. Vaihtoalueella pistin nyt pyörän kuntoon täyttämällä renkaat ja laittamalla täydet pullot telineisiin. Sen jälkeen yritin vain rentoutua ja nauttia tunnelmasta. Haastattelin muita suomalaisia ja kuuntelin juontajien höpötyksiä. Kova puhuri kävi idästä ja suomipoikaa kylmäsi, joten piti laittaa kaikki vaatteet päälle ja jumppailla vähän.

Viimeisiä virityksiä pyöriin. Aurinkokin on jo noussut mollottamaan.

Ennen lähtöä hiukan harmitti se, etten ollut saanut aamukahvia, eikä ruoansulatus sitten oikein lähtenyt käyntiin aamulla. Eli edellispäivän pastapäivällinen ei löytänyt tietään ulos, vaikka kävin bajamajassa pariin kertaan starttia odotellessa. No, vessassa pitäisi käydä matkan aikana joka tapauksessa, joten nyt siitä seuraavasta käynnistä tulisi vain hieman pidempi.

Siellä ollaan jossain itku silmässä jännittämässä.

Mun ikäryhmän (30-34) lähtö oli klo 0710, edellä vain pro-kilpailijat ja kymmenen tunnin alittajat. Omaa lähtöä odotellessa tunteet nousivat pintaan ja melkein silmät kostuivat, niin vapauttava tunnelma oli edellisten lähtöjen juostessa veteen. Nyt se on menoa ihan oikeasti.

Oma uinti lähti hienosti liikkeelle ja sopivaan rytmiin pääsi heti. Vedessä ei ollut juurikaan ruuhkaa, vaikka pientä kontaktia tulikin. Vesi oli kirkasta ja pohjan näkyessä vauhti tuntui aivan hurjalta. Eka silta 500 m, toinen 1100 m, sitten pian jo käännyttiin takasuoralle. Helppoa menoa! Pian kolmannen sillanalituksen jälkeen vesi sameni ja huomasin, että mun vieressä joku nousi ylös ja alkoi kävellä. WTF, Jesús huijaa! Pian omatkin kädet ottivat pohjaan ja pysähdyin ihmettelemään missäs hitossa nyt oikein ollaan. Koko ryhmä oli lähtenyt uimaan liikaa kohti keltaista poijua ja ajautunut matalikkoon. Pikainen korjausliike syvempään veteen ja matka jatkui kohti seuraavaa siltaa.

Takasuoralla. Sielläkin joku vapahtajakompleksista kärsivä kilpailija kävelee keskellä ryhmää.

Nyt tuuli pääsi puhaltamaan pientä aallokkoa, joka alkoi hieman häiritä uintia. Hengityspuolen vaihtaminen ei tuntunut hyvältä, joten jatkoin hengittämistä aaltojen puolelta. Vettä tuli hörpittyä aika paljon, ja vatsaan alkoi röyhtäilyistä huolimatta kertyä ilmaa. Uskon, että tämä onkin perimmäinen syy loppukisan ongelmiin.

Pian 2700 m takana.

Kolmannen sillan jälkeen kierrettiin vielä poijut laguunin pohjukassa, minkä jälkeen uitiin vajaa 1000 m maaliin. Laguunin pohjukassa vesi haisi pahalle ja ajattelin, että toivottavasti mikään huvivene ei ole tyhjentänyt septitankkiaan siihen veteen. Kisaan jälkeen järjestäjältä tuli tieto, että joku risteilijä oli juuri näin Kööpenhaminan edustalla tehnyt, ja sen vuoksi uintipaikalla oli kisapäivänä mitattu aavistuksen normaalia korkeampia e.coli-bakteeripitoisuuksia...

Uinnin aika oli 1:15:42, eli vauhtina keskimäärin 1:59 / 100 m. Täsmälleen kuten toivoinkin. Ja odotukset loppukisalle olivat korkealla; tätä menoa jopa alle 10 h voidaan hyvinkin päästä!

Lue seuraavaksi Osa 2: Pyöräily, niin tiedät enemmän.