Selityksen makua

Vantaan Kenttäurheilijat KU-58 järjestää talvisin Aktia maantiejuoksucuppia, jossa juostaan kuukausittain 10k osakilpailut. Näissä kisoissa on mukana myös Suomen huippujuoksijoita, joten kärjessä on tosi kova taso. Mutta silti ne sopivat myös tavallisille kuolevaisille vaikka kunto- tai testijuoksuiksi, ja osallistujia onkin osakilpailuissa satoja. Osallistuminenkin on halbaa. Viime syksyn hyvin sujuneen Vantaan maratonin jälkeen ajattelin itsevarmasti, että talven aikana juoksuun ehtisi hyvin saada vielä parannusta. Ja jotta voisin seurata talvella kehittymistäni ja saada hyvinä treeneinä toimivia kisalähtöjä talvellakin, ostin maantiecuppiin sarjapassin, jolla saa osallistua kaikkiin viiteen osakilpailuun.

Lenkkarit ovat levänneet talven.

Syksyllä, ensimmäisen osakilpailun aattona 13.11. tein viimeistelytreenin, joka meni erittäin hyvin ja lupaili oikein hyvää juoksua seuraavalle päivälle. Odotukset olivat tosi korkealla, mutta treenin jälkeen sohvalle päästessäni vasen jalka alkoi kipeytyä tosi pahasti. Hätäavuksi kaivoin pakastimesta ginipullon, jonka tungin housuihini antamaan kylmähoitoa kipeään sääreen. Seuraavana päivänä oli kuitenkin pakko todeta ettei kävelystä, saati sitten juoksusta kannata nyt haaveilla. Kisa jäi väliin eikä kipu hellittänyt seuraavallakaan viikolla. Lääkärin diagnoosi: säären rasitusvamma. Hitto!

Tätä vammaa on tullut talven aikana hoidettua levolla, lääkkeillä, hieronnalla ja fysioterapialla. Varsinaisen ongelman diagnosoiminen oli kuitenkin aika hankalaa; ensimmäinen lääkäri totesi vaivan johtuvan penikkataudista ja myöhemmin toinen lääkäri totesi, ettei kyseessä ainakaan penikkatauti ole... Onneksi rasitusmurtuma saatiin kuitenkin rajattua pois. Näin jälkiviisaana täytyy kyllä todeta, että olisi heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä pitänyt pyytää lähete myös fyssarille, eikä jäädä odottelemaan ja arvuuttelemaan ongelman syytä. Fyssarilla nimittäin ongelmat alkoi ratkeamaan.

Fyssarin puheiden perusteella probleemi on ollut se, että näin lättäjalkaisena ja siitä tietoisena tallaajana olen alkanut ylikompensoida pronaatiota askelluksella, jossa painolinja kulkee jalkapohjan ulkoreunaa sen sijaan, että se menisi oikeaoppisemmin suoraan päkiältä kantapäälle. Tällaisella askelluksella säären lihakset ovat olleet jatkuvasti jännittyneinä. Tämä on aiheuttanut lukkoja nilkan ja jalkapöydän liikkuvuuteen, mikä taas vääntää polvea sisäänpäin askeltaessa. No tätä ongelmaa lähdettiin sitten ratkaisemaan murjomalla ensin nilkasta lukot auki ja sen jälkeen tekemällä päivittäisiä liikkuvuusharjoitteita askelluksen korjaamiseksi. Hidasta touhua, koska väärät liikkeet ovat lihasmuistissa ja niistä on vaan opeteltava pois.

Kolmannen fyssarikäynnin jälkeen parannusta oli jo nähtävissä, joten juoksukieltoa voitiin hieman höllätä ja pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa vähän juoksuaskeliakin. Fyssarin mukaan olin kuulemma juoksun harrastajaksi poikkeuksellisen tunnollinen, kun olen tehnyt annettuja harjoitteita päivittäin ja pitänyt oikeasti taukoa juoksusta. Mutta eipä tässä ole aikaa enää riskeerata kisakautta hötkyilemällä, vaan on parannuttava hitaasti, mutta varmasti. Nyt muutamien viime viikkojen ajan olen pystynyt nostamaan juoksumääriä paremmalle tasolle ja oireitakaan ei ole enää ollut! Joten juoksun treenaaminen voi vihdoin taas alkaa. Aikaa ei tässä kuitenkaan enää paljon ole, joten hurjaa kehitystä on varmaan turha odotella, mutta jos nyt jotain pientä edes...?

Niistä viidestä jo maksetusta Aktia cupin osakilpailusta neljä oli jo mennyt sivu suun, joten tänään uskaltauduin korvaamaan treeniohjelmassa olevan kiihtyvävauhtisen juoksutreenin tällä viimeisellä osakilpailulla, ettei ihan turhaan olisi tullut sitä sarjapassia maksettua.

Juoksupaikalla järjestelyt oli tosi helpot: sarjapassilaiset voivat hakea itse oman kilpailunumeronsa pyykkinarulta ja sen jälkeen riittää, että ilmestyy lähtöviivalle. Kisan jälkeen numero palautetaan takaisin narulle seuraavaa kisaa varten, otetaan käteen mukillinen urheilujuomaa ja that's it. Ja pidemmittä puheitta, tämänkertainen kisakokemus oli ensin helppo, sitten kuuma, kylmä, tuulinen, rankka ja sen jälkeen ohi. Tuloksena aika 38:00. Viralliset tulokset täällä ja Garmin-dataa täällä. Eli hienosti meni tasaisesti nousevilla sykkeillä ja negatiivisella splitillä (19:11+18:49).

Tulos. Tällä ei vielä kuuhun mennä, mutta osoittaa, etteivät juoksukunto ja -nopeus ole aivan kauheasti tippuneet.

Kisan jälkeen muuan A. Stubb kävi kiittämässä tarjoamastani peesistä. Jo ennen lähtöä kuulin hänen kertovan haastattelussa taktiikakseen löytää tuulisilla osuuksilla joku leveäharteinen juoksija, jolta saisi vetoapua ja tuulensuojaa. Ilmeisesti minun tarjoama suoja ei kuitenkaan ollut ihan riittävä, koska hän tippui aika pian ohituksen jälkeen. Silti palveluksessanne, herra ministeri.

Tällaista tänään. Juoksu on taas kivaa. TJ 63.

Selityksen maun tarjosi McDonald's-ruoka ja tätä kirjottaessa stereoissa soi Jarre.

Ja hei! Seuraa blogia myös Facebookissa!